lauantai 19. marraskuuta 2016

Erilainen raskaus haastoi kehoni

Kehoni alkoi kokea suuria muutoksia, kun parin kuukauden päästä syntyvä talvivauvamme ilmoitti tulostaan - erilainen raskaus haastoi kehoni. Toinen raskaus on yllättänyt minut täysin enkä tiennyt ennen sitä odotettua plussaa, että olen näin heikko ja rikkinäinen. Luulin itsekin vielä viikko sitten, että niin minä kuin myös blogi hiljeni lokakuun vaihtuessa marraskuuhun aivan perinteisen raskausväsymyksen vuoksi, tai korkeintaan jälleen laskeneen hemoglobiinin, mutta maatessani kalpeana sokeritipassa prenalla ymmärsin, että merkit ovat olleet jo pitkään näkyvillä, mutta en osannut vain tulkita niitä oikein. Tämä raskaus eroaa täysin A-murun raskausajasta.

Talvivauvan odotus on ollut siitä maagisesta plussasta lähtien henkisesti hyvin raskas - mitä jos kaikki ei menekään hyvin? Olen ollut raskauden alusta asti eniten huolissani vain vauvasta, en niinkään itsestäni, vaikka kehoni onkin osoittautunut aikamoiseksi petturiksi viime kuukausien aikana. Raskausoireet ovat luonnollisesti valloittaneet kehoni ja aiheuttaneet hormonihirviöpäivien lisäksi pahoinvointia ja väsymystä vielä näin viimeisenkin kolmanneksen aikana - se energinen ja seesteinen keskiraskaus taisi skipata minut aivan kuten Nukkumattikin viime aikoina! Perinteisten raskausoireiden ja matalan hemoglobiinin lisäksi kehoani on kuormittanut ketoosi, joka tarkoitti kohdallani sitä, että saamani peg-ravinto ei enää riittänytkään meille molemmille - vauva söi jo minua. Onneksi ketoosi bongattiin hyvin aikaisessa vaiheessa ja ennen kun se ehti tehdä suurempaa vahinkoa meille kummallekaan.

Kehoni uusin haaste onkin sitten hieman mystisempi tapaus ja se sai myös lääkärini hämilleen. Minulle ei voi tehdä pegin vuoksi perinteistä sokerirasitusta, joka tehdään kotikaupungissamme kaikille yli 25-vuotiaille odottajille. Koska minulla on ollut verensokereissa ennenkin suuriakin heittoja peg-ravinnon imeytymisongelmien vuoksi, neuvolassa  terveydenhoitajani kehotti minua seuraamaan sokereita muutaman päivän kotimittauksella. Tein tietenkin työtä käskettyä ja hämmästykseni arvoni olivat matalat, hieman päälle kolmen, vaikka olinkin täyttänyt vatsani 2 tuntia aikaisemmin hyvin hiilaripitoisella peg-ravinnolla, matalista paastoarvoista puhumattakaan! Minulle oli tietenkin selvää, että raskausdiabetesta minulla ei ole matalien sokeriarvojeni perusteella ja ymmärsin, että huonovointisuuteni ei johtunutkaan itse raskaudesta, vaan minulla oli ollut jo pitkään lieviä hypo-oireita. Miettiessäni ovatko hypot vaarallisia vauvalle, huomasin myös useita epämukavia ja kiristäviä tunteita vatsassani - minulla oli harjoitussupistuksia ja hetkittäin ne olivat jopa säännöllisiä. Soitin siis huolissani äitiyspoliklinikalle matalista sokeriarvoistani ja supistuksista, ja samassa sainkin vaihtaa ylleni ne tutut sairaalan vaaleanpunaiset, käteeni sokeritipan ja petipaikan prenataaliselta vuodeosastolta muiden pallomasujen seurasta.


Olin lähes viikon sairaalassa, jonka aikana minua tutkittiin ja verensokereita ja vauvan vointia seurattiin tiiviisti. Talvivauvamme on onneksi heikosta olostani huolimatta täysin kunnossa. Hän on hieman pienikokoinen raskausviikkoihin nähden, mutta sitäkin pippurisempi pojanviikari aktiivisuudestaan ja voimakkaista liikkeistä päätellen. Osastolla pelkkä sykkeiden kuuntelu sai hänet suorastaan suuttumaan, kun vatsani päällä olevat anturit saivat kyytiä alta aikayksikön ja sydänäänien sijaan kuulimme vain kovaa huminaa ja nauroimme kätilöiden kanssa vatsani heilumiselle. Huomasin, että vauva reagoi voimakkaasti myös vieruskaverini käyrien ottoon ja monotti samaan tahtiin kylkiin kuin vieruskaverin vauvan sydän löi - tai siltä se ainakin tuntui! A-muru on siis saamassa hyvin todennäköisesti äärimmäisen vilkkaan ja liikkuvaisen pikkuveljen.

Mikä sitten aiheuttaa verensokerini laskut? Vaikka selkeää syytä mataliin sokeriarvoihini ei löytynytkään, sairaalassa sokeriarvoni saatiin kuitenkin nousemaan levon, sokeritipan ja glukoosigeelin avulla hieman päälle neljän, joka on jo normaali arvo, joten pääsin kotiin jatkamaan tiivistä sokeriseurantaa tarkkojen ohjeiden kera. Sairaalaan on palattava luonnollisesti heti, jos en saa kotihoidossa laskeneita sokereita nousemaan, mutta mitään hätää meillä ei onneksi ole ja tutkimukset jatkuvat. Supistuksetkaan eivät olleet onneksi aiheuttaneet mitään ongelmia, vaikka ovatkin selkeästi yhteydessä siihen kuinka kehoni reagoi mataliin verensokereihin. Osa hoitohenkilökunnasta epäili, että haimani toiminta olisi hiipumassa ja siksi se tuottaa liikaa insuliinia ja sokerit laskevat liian matalalle. Osa taas mietti saanko sittenkään riittävästi ravintoa, mutta ravitsemuksen todettiin kuitenkin olevan enemmän kuin kunnossa, joten seuraava vaihe on verensokerin sensorointi tutkimus, joka tehdään minulle joulukuussa.
 

Vaikka olenkin vielä hieman kalpea, heikko ja sormenpääni ovat hellänä pistelystä, niin täytyy sanoa, että on ihanaa olla kotona! Täällä saan kehooni liittyvistä pettymyksistä huolimatta arvokkaita voimavaroja haastaa kehoni ja olen jälleen varma, että kykenen näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta voittamaan tämänkin taistelun - paras palkinto odottaa jo aivan nurkan takana!

 

♥: Selina

 


Koetko/koitko raskausajan fyysisesti raskaaksi? 


Ps. Kiitos ihanat lukijat, kun olette niin aktiivisia, kommentoitte ja lähetätte viestejä! Vastaan kaikkiin kommentteihin ja viesteihin ajan kanssa.

34 kommenttia:

  1. Verensokerisi on kyllä alhaalla, sinun täytyy olla väsynyt, onneksi kuitenkin voitte hyvin kumpikin. Vauvat tapaavat olla paljon uskottuakin vahvempia ja ottavat kyllä oman ravintonsa. Pidä itsestäsi huolta, paljon lepoa ja rauhaa. Voimia loppuraskauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä kieltämättä ollut todella väsynyt, mutta onneksi tosiaan vauva voi hyvin! <3 Minua lohdutettiinkin sairaalassa, että minun täytyy olla ensin itse todella huonossa kunnossa ennen kuin vauva alkaa reagoimaan. Hän on kovin reipas ja aktiivinen tapaus ja kertoo kyllä minullekin potkuillaan päivittäin, että hän voi hyvin! <3

      Poista
  2. Huh, onneksi tajusit riittävän aikaisessa vaiheessa olla yhteydessä äitiyspolille. Tsemppiä, toivotaan parempia päiviä tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
  3. Voih! <3 ihanaa kuulla että olet päässyt nyt kotiin ja tilanne on parantunut! tsemppiä ja voimia ja toivottavasti et joudu uudestaan samanlaiseen tilanteeseen! <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on onneksi nyt tasaisempi eikä supistuksiakaan ole enää tullut. Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  4. hui onpa ollut kyllä matalia sokereita..:/ tsemppiä ja voimia paljon!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei-diabeetikolle arvot ovat kyllä kieltämättä matalat, mutta onneksi arvot saatiin nousemaan sairaalassa. Niin ja ainahan arvot voisivat olla huonommatkin. Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  5. Ihanaa että pääsit kotiin! Ja hurjasti tsemppiä sinne vielä vikoille kuukausille! ♡

    Nelli // Mistä on pienet pojat tehty?

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä ja voimia loppuraskauteen! Kuten sanoit, palkinto on aivan pian sylissäsi <3

    VastaaPoista
  7. Voimia ja tsemppiä♥ Toivottavasti verensokerisi ei enää liiaksi laskisi ja saisit olla kotona rakkaimpiesi luona♥!

    VastaaPoista
  8. Voimia ja hyvää vointia loppuraskauteesi!

    VastaaPoista
  9. Voimia ihan hirmuisesti! Yritä saada levättyä niin paljon kuin mahdollista.

    VastaaPoista
  10. Paljon tsemppiä sinne! ❤️ toivottavasti loppu raskaus menisi hyvin ilman enempiä vastoinkäymisiä. ❤️

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä ja voimia loppuraskauteen!!

    VastaaPoista
  12. Voi ei! Toivottavasti olosi saadaan pian korjaantumaan ja jaksaisit puuhailla asioita perheesi tavalliseen tapaan!

    Jotenkin tuli postaustauosta sellainen aavistus, että kaikki ei ole kunnossa, mutta toisaalta taas halusin uskoa, että olet vain väsynyt.

    Äh, en oikein osaa sanoa mitään.. *virtuaalihali*

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥