maanantai 26. joulukuuta 2016

Matalia verensokereita, sairaalahoitoa ja joulu, joka sai sittenkin tulla

Jouluaatto tuli kuin tulikin yllättävän nopeasti ja samalla erilainen raskaus alkaa lähenemään loppuaan! Tuntuu hurjalta, että raskauden jäljellä olevat viikot pystyy laskemaan enää yhden käden sormin ja pian saamme tavata vatsassani kasvavan ja kylkiluitani jo melko kipeästikin potkivan pienen poikamme. Raskaus on ollut kuitenkin pettymyksekseni keholleni hyvin kuormittava, jonka ansiosta blogikin on hiljentynyt täysin. Jostain syystä kehoni ei jaksa pitää huolta meistä molemmista ja verensokerini käy edelleen aivan liian matalissa lukemissa aiheuttaen minulle harmeja. Luonnollisesti vauvan vointi huolestuttaa, mutta hän voi onneksi hyvin ja kasvaa ja kehittyy elimistöni ongelmista huolimatta hienosti.

Sain pari viikkoa sitten diabetespolilta käyttööni sensorin, joka mittasi verensokeriani käsivarteeni asennetun anturin kautta 10 minuutin välein ja se hälytti kauhukseni eräänä yönä poikkeuksellisen matalaa verensokeria. Oloni oli hutera ja heikko, enkä halunnut uskoa näytöllä näkyviä lukemia - verensokerini oli jo minulle ja vauvalle määriteltyjen rajojen mukaan vaarallisen matala, hieman päälle kaksi. Sain onneksi glukoosigeelin voimin sokerini nousemaan 3,5, joka on minulle määritelty  niin sanottu hypo-raja. Verensokeri kuitenkin laski pian uudelleen ja heräsin jälleen sensorin hälytysääniin. Olin neuvoton. Sairaalaan päästyäni tuomio oli tyly ja sain kuulla, että minut siirrettäisiin masuni kanssa kiireellisenä Tampereen yliopistolliseen sairaalaan insulinoomaepäilyn vuoksi.


Taysin synnytysvastaanotossa sain kuulla vauvan voivan matalista sokereistani huolimatta hyvin. Hän on ultran mukaan pieni ja siro kooltaan, mutta lääkärin mukaan se ei edelleenkään johdu PEG-ravitsemuksestani tai toistuvista hypoglykemioista. Vauva liikkui paljon ja ultrassa näkyi myös vauvan tekevän paljon hengitysharjoituksia. Minut siirrettiin illalla synnytysvastaanotosta prenalle ja sieltä seuraavana päivänä toiselle osastolle jatkotutkimuksiin sisätautilääkärin valvovan silmän alle. Aluksi oli hyvin epäselvää tulenko pääsemään enää kotiin ennen synnytystä, mutta lopulta verikokeideni tulokset, uusi sensorointilaite ja levolla tasoittuneet verensokerini vakuutti lääkärini siitä, että pärjään kotona, jos noudatan tarkasti hänen ohjeitaan ja hakeudun ongelmatilanteissa takaisin hoitoon. Olin sairaalassa jälleen melkein viikon, jonka aikana tehtiin valtava määrä tutkimuksia, mutta valitettavasti insulinoomaa ei saatu täysin poissuljettua, koska kaikkia tutkimuksia ei voitu tehdä raskauden vuoksi. Itse en usko lainkaan insulinooman mahdollisuuteen, vaan ajatukseni on se, että haimani on vain raskauden vuoksi ylikuormittunut ja oireet helpottavat synnytyksen jälkeen.

Näiden viimeisten raskausviikkojen aikana verensokeriani valvoo uusi tarkempi sensori, FreeStyle Libre, johon minun on vain luotettava vauvan ja oma hyvinvointi. Libre on kuin onkin alun heittojen jälkeen toiminut kohdallani hyvin ja on helpotus, ettei minun tarvitse jatkuvasti mitata verensokeriani sormenpäät verillä, vaan saan skannattua kätevästi tulokset käsivarren sensorin avulla. Sain lisäksi vaarallisen mataliin sokereihin turvaksi GlucaGen-piikin jonka pistän, jos verensokerini laskee alle 3 ja kortisonilääkityksen ylläpitämään parempaa verensokeriatasoa. Vaikka verensokerini ovat olleet kotonakin edelleen matalia, koen että olemme turvassa.
 

Kotiutuessani sairaalasta, jouluvalmistelut olivat jo hyvällä mallilla. A-murun papan valitsema joulukuusi, joka koristeltiin aatonaattona, odotti ulkona,  Isimies teki joulusiivoukset ja onneksi kaikki joululahjatkin oli jo paketoitu ennen sairaalaan joutumistani. Tänä vuonna joulu olisi ollut perheellemme muutenkin erilainen, koska vietimme nyt viimeistä kertaa joulua kolmihenkisenä perheenä. Vietimme tänä vuonna joulua myös poikkeuksellisesti kotona ihan oman perheen kesken sairaalasta annetun lepokäskyn vuoksi. A-muru sai onneksi maistaa myös sitä tavallista joulua molempien isovanhempiensa seurassa, kun he kävivät aattona ja joulupäivänä tekemässä perhejoulustamme entistä täydellisemmän. Niin ja jos ihan rehellisiä ollaan, jouluaattoilta vain oman pienen perheeni seurassa oli mielettömän ihana! Saa nähdä maltammeko ensi jouluna tehdä sitä perinteistä mummolakierrosta ollenkaan.

Vaikka joulukuu onkin ollut tunteiden ja elimistön vuoristorataa, sairaalaa ja välillä pelkoakin, niin joulu sai sittenkin tulla!


 

♥: Selina

 


Miten teidän joulunvietto on sujunut?

30 kommenttia:

  1. Voi teitä kahta! Hyvä, että kumpikin on kunnossa. Onneksi pääsit jouluksi kotiin. ❤

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla että pääsit jouluksi kotiin. Me taas jouduimme eilen joulupäivänä,vaarallisen matalien sokereiden takia uudestaan sairaslasn ja nyt saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta hengissä ollaan täälläkin. Tsemppiä loppuviikkoihin, ihana kuulla teistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä paras joululahja päästä masun kanssa vielä jouluksi kotiin. <3


      Voi teitä! Toivottavasti pienen sokerit on alkanut tasoittumaan! <3 Onko teillä saatu selville mitään syytä laskuihin?

      Poista
  3. Levollista joulun aikaa Selina! Meillä joulu on ollut lepoa ja rauhoittumista myös - voimien keräämistä vuoden viimeisen työviikon varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia! Joulu meni ihanasti sokereiden heittelystä huolimatta. <3

      Poista
  4. Olipa ihana lukea kuulumisia, vaikka ne ei niin kovin hyviä täysin olleetkaan. Kaikkea hyvää loppuraskauteen ja voi hyvin! <3

    VastaaPoista
  5. Onneksi ihmisen elimistö on rakennettu turvaamaan ensisijaisesti vauvan tarpeet. Äiti voi kyllä jäädä siinä vajaalle. Pääasia, että olette nyt kumpikin kunnossa. Toivon, että saat nauttia viimeisistä raskausviikoista.
    Meidän joulu on ollut täynnä vauvan tuoksua ja ihailua. Nimittäin koiravauvan. Minka täydensi meidän lauman 22. 12 ja eilen se täytti 8 viikkoa. Olemmme koko perhe nauttineet puuhailusta Minkan kanssa ja sen touhujen seurailusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Sillä minäkin lohdutan itseäni, että vauva kyllä ottaa tarvitsemansa. <3

      Oi ihanaa! Onnea karvaisen perheenlisäyksen johdosta! Miten teillä on pennun kanssa mennyt?

      Poista
  6. Tsemppiä viimeisiin viikkoihin! Toivottavasti hypotkin saadaan kuriin, ne on kyllä tosi ikäviä! Itsellekin noi verensokeri-ongelmat on enemmän kuin tuttuja diabeteksen takia ja näin raskausaikana ne varsinkin tuntuu elävän välillä ihan omaa elämäänsä. Toi Libre on kyllä huippu laite, kiva että olet saanut sen ntt käyttöösi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli! <3

      Olen ollut kyllä todella tyytyväinen Libreen. :)

      Poista
  7. Ihana juttu, että isovanhemmat piipahtivat teillä ja että pääsit jouluksi kotiin.♥♥♥

    VastaaPoista
  8. Olen iloinnut, pelännyt... ja vaikka mitä teidän puolesta! Kädet ristissä ja peukut pystyssä loppuviikkojen kanssa. Voimia ja ISO halaus!

    VastaaPoista
  9. Hui! Onneksi teillä on kaikki hyvin <3 olen miettinyt teitä useasti ja käynyt täällä tasaisin väliajoin kurkkimassa jos olisi ollut uutta luettavaa! Kovasti tsemppiä loppuviikoille! :)

    VastaaPoista
  10. Ihanaa, että pääsit jouluksi pois sairaalasta. Kovasti tsemppiä viimeisille raskausviikoille :)

    VastaaPoista
  11. Oi miten ihana kuulla teistä. Oon täälä usein käyny kurkkimassa ja vähän jo ehtinyt säikähtää,että onko sielä kaikki hyvin. Toivon kovasti, että saat nyt viimeiset viikot nauttia masusta ilman mitään ylimääräistä♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! <3 Kaikki on onneksi olosuhteisiin nähden hyvin. <3

      Poista
  12. Voi että, toivottavasti voitte hyvin loppuajan! Se on kamalaa kun täytyy pelätä pienen puolesta, onneksi hän kasvaa hyvin. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni tosiaan, että pieni ei ole reagoinut huonosti kehono ongelmiin. <3 Kiitos!

      Poista
  13. Hei, mitäs tänne kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, vastasin kysymykseesi aivan omassa postauksessa. Ihan hyvää kuuluu! <3 Kiitos kysymästä!

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥