torstai 18. toukokuuta 2017

Olet tänään 4 kuukautta

NEUVOLAKUULUMISET: (Lääkärineuvola)
6935g / 61,5cm / 44,3cm

"Reipas, virkeä poika. Kasvukäyrät tasaantumassa."

Neuvolan lisäksi kasvuasi ja kehitystäsi seurataan vauvapolilla, jossa kävimme kaksi viikkoa sitten. Sait vauvapolin lääkäriltä ja fysioterapeutilta hurjasti kehuja hienosta kasvusta ja kehityksestä. Saimme ohjeeksi aktivoida oikeaa puoltasi ja olet jo nyt hienosti tavoitellut leluja myös oikealla kädellä.

ILOT: Tykkäät hurjasti, kun sinulle lauletaan ja myös muiden hymyt saavat aikaan syötävän suloisen hampaattoman hymyn. Naurat ääneen kutitukselle ja höpötykselle ja vatsallaan olo taitaa olla sinusta parasta ikinä!
 
HARMIT: Harmistut hurjasti, kun selältä vatsalleen kääntyminen ei vielä ihan onnistu - se on kyllä hyvin lähellä! Olet kuitenkin sinnikäs, vaikka kellahdat joka kerta kyljeltä takaisin selälleen, niin yrität uudestaan vaikka kiukkuitkun kera. Kun äiti tai isi auttavat sinua kääntymään vatsallesi, suorastaan huokaiset helpotuksesta.


OSAAT: Tarttua esineisiin, viet kädet suuhusi, tartut sormin kasvoihin, hiuksiin ja paidan kaulukseen. Vatsallasi nostat päätäsi hienosti ja olet alkanut heiluttamaan jalkoja kuin yrittäisit jo kovastikin päästä liikkeelle.

MUUTA: Minusta tuntuu uskomattomalta, että kaiken kokemasi jälkeen olet kuitenkin kasvanut ja kehittynyt aivan kuten kuka tahansa nelikuinen poikavauva. Vain ECMO-arpi kaulallasi kertoo kokemuksistasi ja siitä kuinka urheasti taistelit ja toivuit rankasta taudistasi. Käytät Liberon 3-koon vaippoja ja enimmäkseen 62 cm vaatteita satunnaisia 56 cm housuja lukuun ottamatta. Heräät 2-3 kertaa yössä syömään tai sylittelemään, ja otan sinut joka aamu isin ja äidin viereen jatkamaan aamu-unia. On ihana tunne saada pitää sinut aivan lähellä.

 

♥: Selina

 

tiistai 16. toukokuuta 2017

Äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen

Viikonloppuna meilläkin juhlittiin äitienpäivää. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että sain viettää tänä vuonna jo viidettä äitienpäivääni ja nyt kahden ihanan lapsen äitinä. Äitiys ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys - ei, vaikka olisinkin täysin terve. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen lapsi ja jokainen pieni hento elämän alku on täydellinen ihme, joka voi osua kohdalle, jos on onnea. Tähän ihmeeseen halusin uskoa, siitä haaveilin ja suorastaan hengitin sen vahvistavaa ja korjaavaa tunnetta kaikkina niinä elämäni kipeimpinä hetkinä, kun lopulta sain ummistettua silmäni jatkuvalta kivulta. Ajatus äitiydestä ja omasta perheestä elämäni rakkauden kanssa pelasti minut ja piti minut pinnalla. Minä selvisin. 


Olen saanut äitinä näinä vuosina osakseni itkua, murjotusta, lukemattoman määrän pienen ihmisen tuotoksia aina kasvoille aivastavasta leikki-ikäisestä olkapäältä valuvaan vauvan pukluun ja rakastanut rehellisesti sanottuna ihan jokaista hetkeä! Minua on rakastettu eniten maailmassa ja olen rakastanut vieläkin enemmän takaisin - paljon enemmän kuin koskaan osasinkaan kuvitella. Olen valvonut öitä hyssytellen herkkäunista vauvaa tai ihan vain istuen ihastelemassa nukkuvaa lasta, joka on käpertynyt sänkyynsä ei enää niin valkoisen unipupunsa kanssa. Olen pelännyt lapseni kuolemaa, hyvästellyt ja lopulta saanut hänen toistamiseen, hänen pitäessä tiukasti kiinni silloin elämän niin hauraasta langastaan. Siksi saankin sanoa joka ilta kahdesti; "Äiti sinua rakastaa eniten maailmassa", suukottaa pehmeitä poskia ja silittää molemmat lapseni uneen. Olen äiti, äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen.


Sunnuntaina minut herätettiin perheemme hauskaksi perinteeksi muodostuneella jäätelöaamiaisella. A-muru lauloi minulle onnittelulaulun L-murun vielä nukkuessa kainalossani täysin tietämättömänä juhlapäivästäni. Herkuttelimme sängyssä jäätelöillä, avasin lahjani ja A-muru esitteli innoissaan kerhossa askartelemaansa kaulakorua ja korttia. Silloin sanonta "Kaikki on tässä ja nyt" sai kohdallani merkityksen. Meidän perhe, kaksi ihanaa tervettä lasta meidän isossa sängyssä puhtaissa lakanoissa herkuttelemassa ja hymyilemässä aamuauringon pilkottaessa pimennysverhon reunasta. Suukotin perhettäni ja suljin silmäni hetkeksi kuin varmistaakseni, että näky on pysyvä, kun avaan ne jälleen. Tästä minä haaveilin, kaikki on tosiaankin tässä. Kiitos!

 

♥: Selina



Toivottavasti Sinullakin oli ihana äitienpäivä!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Kaunis ja kotimainen Bebiboo + alekoodi

*Yhteistyössä Bebiboo. Bebiboo unipesä saatu.


En tiedä mitään kauniinpaa kuin rauhallisesti nukkuva vauva. Jokainen voi varmasti kuvitella vauvan pienen tasaisen tuhinan, ne suloisimmat unihymyt ja kevyesti suljetut silmät - vauva on sikeässä unessa. Vauvan uni voi olla kuitenkin hyvin herkkää, jolloin vain yksi kolahdus tai ovikellon soiminen väärään aikaan saa aikaan itkun, joka saa joskus myös äidinkin kyynelkanavat aukeamaan - voi, taasko se heräsi?! Mielestäni turvallisuuden tunne on yksi tärkeimmistä asioista vauvan hyviin uniin liittyen. Jo kohdussa pieneen tilaan tottunut vauva voi kokea isoon pinnasänkyyn laitettaessa turvattomuutta ja silloin unet ovat herkkiä, katkonaisia ja voivat päättyä lopulta lohduttomaan itkuun, johon vain syli tai kainalopaikka vanhempien sängyssä kelpaa. Uni on vauvalle tärkeää kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös vanhemmat tarvitsevat unta. Perhepeti jakaa mielipiteitä vanhempien kesken ja itse lukeudun siihen kastiin, joka ei kertakaikkiaan uskalla nukkua koko yötä vauvan kanssa samassa sängyssä - en edes toinen silmä raollaan! Pelkään, että kierähdän syvässä unessa vauvan päälle ja silloin lopputulos voi pahimmassa tapauksessa olla hyvin lohduton. Onneksi tähän on olemassa kaunis ja kotimainen ratkaisu!



Bebiboo unipesä luo turvaa niin nukkuvalle vauvalle kuin perhepetiä kannattaville vanhemmille. Siinä on sopivan korkuiset pehmeät reunat, jotka vähentävät päälle kierähtämisen riskiä, samalla luoden vauvalle hänen tarvitsemaansa turvaa ja lämpöä. Vauvaperheessä vuotavat vaipat ja muut vahingot kuuluvat arkeen, mutta onneksi unipesä on helppo pitää puhtaana, koska sen voi nakata sellaisenaan pyykkikoneeseen ja pestä 40 asteen pesuohjelmalla. Bebiboo unipesän sisämateriaali on pehmeää ja hyvin laadukkaan tuntuista puuvillasatiinia ja vaippavahinkoja ajatellen unipesän ekologisesti valmistettu patja on saanut vedenkestävän pinnan. Mielestäni Bebiboo unipesä on täydellinen paikka vauvan nukkumiselle, mutta näkisin sillä myös muita käyttötarkoituksia. Se voisi toimia tarvittaessa hoitoalustana, tuoda turvaa myös ulkona vaunuissa tai nukkumapaikkana kyläpaikassa sekä vauvan kanssa seurustellessa sohvalla ilman pelkoa siitä, että vauva kierähtää lattialle.


Meillä unipesän käyttö on rauhoittanut unia niin yöllä kuin päivällä. Koen, että L-muru kaipaa huomattavasti enemmän turvaa, läheisyyttä ja syliä kuin isosiskonsa tämän ikäisenä, ja siksi yöt olivat välillä hyvin rauhattomia hänen ensin pyörähtäessä kyljeltä selälleen sängyssään ja sitten itkiessä syliä. Unipesän korkeiden reunojen ansiosta olen huonoimpina öinä uskaltanut jopa ottaa vauvan viereemme nukkumaan. Kiitos siis Bebiboo öittemme pelastamisesta! Vaippa- ja pukluvahinkojen jäliltä olen myös pessyt unipesää useita kertoja ja pesä on silti edelleen kuin uusi, mikä kertoo laadukkaista materiaaleista ja hyvästä ompelutyöstä. Ja vinkkinä kaikille; Bebiboo unipesä sopii täydellisesti kokonsa puolesta vuokrattavaan Vaavisänkyyn!


 
Täältä löytyy siis yksi erittäin tyytyväinen bebiboolainen ja nyt sinullakin on mahdollisuus tilata tämä laadukas ja kaunis unipesä alennettuun hintaan!
Alekoodilla bebiboo15 saat Bebiboo unipesän -15% alennuksella perjantaihin 5.5 saakka. Klikkaa itsesi ostoksille tästä ja tue samalla Suomi 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kotimaista ja laadukasta työtä!





 

♥: Selina

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Iloista tukea jaloille!

*Kaupallinen yhteistyö Color4Caren kanssa. Tukisukat saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Raskauden jälkeen minulla on ollut valtavasti turvotusta jaloissani. Epäilin itselläni yhdessä vaiheessa jopa veritulppaa, koska turvotus levisi nilkoista toiseen sääreeni jättäen jälkeensä nilkkaani syvän painauman sukastani ja tehden lopulta koko pohkeesta kovan ja pinkeän. Myös sairauteni, CRPS II, aiheuttaa erilaisia autonomisen hermoston ongelmia, jotka näkyvät esimerkiksi juuri turvotuksena, joten siksi en kelannut heti lääkäriin turvonneen kinttuni kanssa, vaan kokeilin ensin nostaa jalkani ylös. Se onneksi auttoi, joten pelko veritulpasta hälveni samaan tahtiin, kun turvotus laski.

Mitä sinulle tulee mieleen tukisukista? Ovatko ne mummojen juttu vai asia, joita tarvitaan vain pitkillä lentomatkoilla tai leikkauksissa? Kun Color4Care lähetti minulle yhteistyöehdotuksen, jossa saisin testiin heidän malliston tukisukat, ensimmäinen mielikuvani oli minulle apuvälineenä myönnetyt mustat KARMEAN näköiset vaatekaappiin unohdetut tukisukkani. Yllätyin kuitenkin iloisesti klikatessani itseni heidän sivuilleen ja nähdessäni toinen toistaan iloisempia ja pirteämpiä tukisukkia. Tukisukkien ei siis tarvitse olla kliinisen tylsiä - Color4Care tarjoaa iloista tukea jaloille!

Mielestäni tärkeintä tukisukkien käytössä on se, että ne ovat oikean kokoiset. Itse mietin, kuinka ikinä osaan tilata entisenä isopohkeisena, jolle ei tahtonut löytyä edes sopivia nahkasaappaita, oikean kokoiset tukisukat nyt sairauden syömiin sääriini. Sukkien tilaaminen oli kuitenkin helppoa kuvallisen ohjeen ansiosta, joten mittasin sääreni ja nilkkani kuvan ohjeiden mukaan ja klikkasin ostoskoriin tukisukat lähestyvän vapun kunniaksi sateenkaaren väreissä. Tukisukat kolahtivat postilaatikkoon vain muutama päivä tilauksen tekemisestä.
Kuva: Color4Care

Tilaamani tukisukat olivat täydelliset! Minulla ei ole jaloissa kunnollista ihotuntoa, mutta tukisukkien käyttö on selvästi hillinnyt jalkojen turvotusta ja yllättäen vähentäneet luiden kautta tuntuvaa särkyä. Iloinen kuosi myös pelastaa mahdollisen mummofiiliksen, koska näissä sukissa silmä lepää. Iloiset tukisukkani saivat aikaan leveän hymyn myös A-murun huulille ja siksi voinkin luvata, että nämä ihanuudet eivät tule unohtumaan vaatekaappini syövereihin, kuten surullisen mustat edeltäjänsä!



Tässä sinulle 3 hyvää syytä kokeilla tukisukkia - mummofiiliksellä tai ilman!

1. Tukisukat lisäävät jalkojesi verenkiertoa.
2. Ne ehkäisevät suonikohjuja ja verihyytymiä.
3. Tukisukkien on todettu vähentävän jalkojen turvotusta ja ne antavat helpotusta väsyneille jaloille.

 

♥: Selina

 


Piristäisivätkö nämä iloiset tukisukat sinunkin jalkojasi?

torstai 27. huhtikuuta 2017

Hätäkaste ja nimijuhla

Puhelin tuuttaa, mutta kukaan ei vastaa. Sydämeni kuristuu pienemmäksi ja pienemmäksi jokaisesta tuuttauksesta ja jokaisesta vastaamattomasta sekunnista. Minusta tuntuu, etten saa henkeä. Miksei kukaan vastaa? Onko vauva kunnossa? Hetki hetkeltä minulle tulee vahvempi tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin ja pelko salpaa hengitykseni. Vihdoin puhelimeen vastaa hoitaja ja samalla kuulen hälytyslaitteiden piippaavan, ihmisten kovaäänistä puhetta, käskyjä ja hälyä, kun ihmiset puhuvat toistensa päälle. Kuulen, että pieni lasten teho-osasto on aivan täynnä ihmisiä. Teho-osasto, jossa on vain yksi potilas, meidän pieni poika.
 
"Täällä on tilanne päällä. Vauva on ollut hieman haastava.", hoitaja sanoo ja naurahtaa hermostuneena. Kuulen jälleen uusia piippauksia ja samaan aikaan hälinä kasvaa. "Lääkäri soittaa sinulle, kun vauvan tila on vakaa.", ja puhelu loppuu. Kello on tasan kaksitoista yöllä.

Kello 00:18 puhelin soi. Kurkkuani kuristaa, kun vastaan puhelimeen ja kuulen tutun naislääkärin äänen. "ECMO-ryhmä on hälytetty Ruotsista, tulkaa pian sairaalaan. Vauvan tila romahti.". 

Elämäni ehdottomasti kamalin hetki. Hetki, jolloin sana pelko ei riittänyt kuvaamaan sitä murskaavaa tunnetta sydämessäni ja sitä tahdonvoimaa poikamme selviämisen suhteen. Sinä kamalana yönä kiiruhdimme Isimiehen kanssa hotellilta lasten teho-osastolle huoneeseen, jossa poikamme taisteli hengestään jokaisella hengityskoneen antamalla henkäyksellä ja minulla oli mielessä vain yksi asia; hätäkaste. Pelkäsin valtavasti, että jos poikamme kuolisi, hän joutuisi kuolemaan ilman nimeä - vain poikana. Urhea ja reipas L-muru kuitenkin taisteli ja selvisi, mutta pelko ja ahdistus hätäkasteyön tapahtumista ovat läsnä varmasti vielä pitkään.


Jokainen tuleva äiti on saanut neuvolasta loppuraskaudessa synnytyssairaalan esitietokaavakkeen, johon hän saa esittää omia toiveita tulevaan synnytykseen, mutta jossa on myös kohta, joka saa palan nousemaan kurkkuuni; nimi joka annetaan, jos vauva joudutaan hätäkastaa. L-murun nimi oli päätetty jo raskauden puolenvälin jälkeen, joten silloin sen kohdan täyttäminen ei vaatinut suurempia ponnisteluja. Kirjoitin viivalle kaikki L-murun kolme Isimiehen valitsemaa nimeä, enkä ajatellut asiaa sen enempää. L-murun sairastuttua mietin hätäkastetta ensimmäistä kertaa, kun lääkäri kertoi kotipaikkakuntamme sairaalassa, että enää ei ole mitään tehtävissä ja vauva on laitettava hengityskoneeseen, jotta sairaat ja tulehtuneet keuhkot saisivat levätä. Kaikki tapahtui kuitenkin niin nopeasti ja pian löysin itseni huutamassa shokissa nähdessäni vain vajaa 3 viikkoisen L-murun intuboituna ja nukutettuna keskoskaapissa hengityskoneen suristessa vieressä. Silloin luulin, että se olisi pahinta mitä voi tapahtua - pahinta mitä L-muru joutuisi kokemaan. Voi kuinka väärässä olinkaan! Silloin hyvästelin poikamme ensimmäisen kerran, kun hän lähti tehohoitajan ja lääkärin kanssa ambulanssilla TAYS:siin.

Kun kiiruhdimme keskellä yötä lääkärin puhelun jälkeen Isimiehen kanssa TAYS:sin lasten teho-osastolle, kurkkuani kuristi ja päässäni jyskytti pelko. Muistan kuinka suorastaan karjuin lastenosaston ovipuhelimeen vastanneelle hoitajalle, että hän päästäisi meidät nopeasti sisään, koska pelkäsin, että poikamme voi kuolla koska tahansa. Isimies juoksi ja minä kelasin edeltä sisään lastenosaston ovista desinfioimatta käsiäni suoraan teho-osaston ovelle kunnes näin hänet. Silloin minusta tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt, vaikka todellisuudessa se hakkasi kiivaasti samalla, kun yritin tasata hengitystäni. L-muru makasi turvonneena ja huonon värisenä sängyllään ympärillään hoitajia ja lääkäreitä. Kohotin katseeni monitoriin, joka oli hiljennetty, mutta joka vilkutti punaista hälytysvaloa. Happisaturaatio oli enää 70% ja se oli laskenut pahimmassa vaiheessa vain 10% vaikka hengityskoneen tehot ja lisähappi olivat täysillä. Hän taisteli. Siinä vaiheessa sain sanottua ääneen sen mitä pyöritin mielessäni koko taksimatkan sairaalaan. Pyysin hätäkastetta - tai vaadin sen hysteerisesti itkien.


L-murun hätäkaste oli kaikessa kauheudessaan kaunis tilaisuus. Hoitajat toivat L-murun sängyn viereen pienen pöydän, jossa oli valkoinen liina, kynttilä, metallinen kastemalja, kasteliina ja pieni muovikukka. Kynttilää ei luonnollisesti sytytetty, mutta muuten hoitajat saivat järjestettyä teho-osastolle hyvin kauniin ja hartaan hetken. Sairaanhoitaja lausui poikamme kauniin nimen ja valeli hänen päälaelleen vettä, jonka jälkeen Isimies kuivasi sen hellästi. Lopuksi rukoilimme hoitajien kanssa yhdessä Isä meidän -rukouksen, hoitajat lauloivat toiveestani Suojelusenkeli-virren ja hätäkasteen antanut hoitaja siunasi poikamme. Sitten kaikki oli ohi. Pojallamme oli nimi ja jos hän kuolisi, hänen ei tarvitsisi kuolla vain poikavauvana. Tilaisuuden päätyttyä kastevesi pullotettiin meille muistoksi pieneen lasipulloon, jossa on oranssi rusetti ja sitten vain odotimme parhaillaan Ruotsista matkalla olevaa ECMO-ryhmää - poikamme viimeistä mahdollisuutta.


L-muru on jo yli 3kk, eikä meillä ole vieläkään ollut kastejuhlaa vauvan infektioalttiuden vuoksi. Perinteisiä ristiäisiä emme kuitenkaan enää pidä, onhan L-muru jo kastettu, mutta järjestämme hänelle erityisen nimijuhlan läheisten läsnäollessa. Kesäkuun lopussa järjestettävä nimijuhla on viralliselta nimeltään hätäkasteen vahvistaminen, jossa perhepappimme siunaa L-murun saaman hätäkasteen ja kummit saavat kummitodistukset. Olen ymmärtänyt, ettei hätäkasteen vahvistamiseen ole virallista kaavaa, joka estäisi esimerkiksi kastepuvun käytön, mutta perinteistä vesikastetta vauva ei enää saa. Yritämme saada nimijuhlasta mahdollisimman ikimuistoisen ja arvokkaan tilaisuuden, koska juhlimme samalla kiitollisin mielin L-murun selviämistä. Koen, että nimijuhlan järjestäminen on tärkeää myös A-murulle, joka oli hyvin surullinen ja pettynyt, koska häntä ei omien sanojensa mukaan kutsuttu L-murun ristiäisiin, eikä hän saanut paljastaa pikkuveljen nimeä vieraille kuten olimme sopineet. En ole vieläkään kertonut hänelle hätäkasteen todellista syytä. En ole vain pystynyt, koska hätäkasteyön tapahtumat olivat meille aikuisillekin hyvin traumaattisia. Totuuden kertomisen sijaan kerroin A-murulle, että L-murulle piti antaa nimi nopeasti, koska muuten hän ei olisi voinut matkustaa Ruotsiin saamaan hoitoa rankkaan tautiinsa. Uskon, että jonain päivänä kuullessaan L-murun tarinan kokoaan, myös A-muru pystyy ymmärtämään kuinka suuri ihme hänen pikkuveljensä todella on. Tästä pienestä suuresta ihmeestä olemme kiitollisia päivittäin - hän selvisi!

 

♥: Selina

 



*Kuvat: LO1/Tays

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mitä toinen lapsi tarvitsee?

Kun aloin odottamaan L-murua, ymmärsin heti, että osa A-murun aikaisista vauvatarvikkeista kaipaa joko päivitystä tai sitten ne eivät vain tule sopimaan syntyvälle vauvalle. Pelkästään se, että A-muru on syntynyt kesällä ja L-muru talvella tuntui valtavan suurelta erolta - ultrassa paljastuneesta pippelistä puhumattakaan! Mutta mitä toinen lapsi tarvitsee? Meillä oli syntyvää poikavauvaa varten valmiina oikeastaan vain vaunut ja aikanaan A-murua varten puusepällä teetetty pinnasänky, joten lista vauva-ajan tarvikkeista uhkasi kasvaa kohtuuttoman pitkäksi. Kaikkea ei onneksi tarvinnut ostaa itse, vaan osan tarvikkeista lainasimme pikkuvauva-arjen ohittaneilta sukulaisiltamme. 

Vaatteet ovat varmasti määrällisesti suurin hankintaerä, mitä olemme L-murulle ostaneet tai saaneet lainaksi lasten serkuilta. Niin A-murun kuin myös L-murun vaatteet ovat kaikki ihan tavallisia käyttövaatteita. En ole koskaan haikaillut kalliimpien merkkivaatteiden perään ja oikeastaan suurin osa suosituimmista lastenvaatemerkeistä ovat minulle lopulta täysin vieraita. Lastenvaatteita ostaessani ostopäätökseeni vaikuttaa aina vaatteen hinta-laatusuhde, kirkkaat ja iloiset värit sekä kestävyys käytössä. Ostamme vaatteet yleensä aina kohtuuhintaisista valtavirran kivijalka- ja nettikaupoista muutamia hitusen kalliimpia vaatehankintoja lukuun ottamatta. Näistä mainittakoon ihana Nosh ja kotimaiset Blaa ja Melli EcoDesign, joiden vaatteisiin olen ihastunut täysin. Ostan paljon vaatteita myös käytettynä kirpputoreilta, mutta parhaimmista kirppislöydöistä saan kiittää Avustajaani, jolla on kadehdittavan hyvä kirppisvaisto!


Tiesittekö, että turvaistuimissa suosituskäyttöikä Liikenneturvan mukaan on noin 5-7 vuotta? A-murulla oli aikanaan käytössä pikkuserkkujensa vanha turvakaukalo, mutta koska nuorinkin pikkuserkuista lähentelee jo kouluikää, suuntasimme turvakaukalokaupoille vatsani alkaessa pyöristyä. Uudelle turvakaukalolle minulla ei ollut oikeastaan kuin kolme kriteeriä; turvallisuus, Isofix-kiinnitysmahdollisuus ja, että sen saa kiinnitettyä vaunujen runkoon adaptereilla. Sain pari vuotta sitten blogiyhteistyön kautta Jollyroomilta *Beemoo Maxi Travel 2 in 1-yhdistelmävaunut, joihin on saatavilla vain Maxi-Cosin ja Besafen turvakaukaloihin sopivat adabterit. Toisaalta oli helppoa, kun minun ei tarvinnut sukeltaa kovinkaan syvälle turvakaukaloviidakkoon, koska vaihtoehtoja oli vain kaksi, mutta toisaalta oli todella vaikea valita kahdesta hyvästä ja laadukkaasta turvakaukalosta se oikea ja meille sopivin. Päädyimme kuitenkin lopulta testaamisen jälkeen Maxi-Cosin Pebble-turvakaukaloon, koska sain sen helpommin irrotettua itse Isofix-jalustasta ja lisäksi ostamamme FamilyFix-jalusta sopii myös seuraavan koon turvaistuimeen L-murun kasvaessa. 


Vauvan syntymä tarkoittaa myös muita isoja ja pieniä hankintoja, jotka näkyvät jo alkaneessa vauva-arjessamme päivittäin. L-muru istuskelee jo pitkiäkin aikoja BabyBjörn Balance Soft-sitterissään ja ihanalla rakkaan ystäväni tekemällä tilkkupeitolla makoillaan, seurustellaan ja opitaan  paljon uusia taitoja. Lansinohin tehokkaalla, mutta hellävaraisella rintapumpulla pumppaan L-murulle maitoa, kun en ole kotona imettämässä häntä ja A-murun valitsema sininen Kånken-reppu kätkee sisäänsä L-murun hoitotarvikkeet, kun lähdemme kotoa. Lisäksi öitämme helpottaa suuresti vuokrattava *Vaavisänky, ihanan pehmeä *Bebiboo-unipesä ja Nanny-kätkythälytin, joka valvoo L-murun unia. Olen myös huomannut, että rankan ECMO-hoidon ja tehohoidon jälkeen L-muru kaipaa paljon syliä ja läheisyyttä. Tämä on välillä hyvin haastavaa, mutta arkea kahden lapsen äitinä helpottaa Stokken rintareppu, jonne sujautan L-murun A-murun kanssa leikkiessä tai ruokaa laittaessa.


Isoin ja ehdottomasti kallein hankinta vauva-arkeen oli kuitenkin uusi auto, jonka ostin raskaushormonihuuruissa vain viikko ennen synnytystä. Meillä oli jo ennen L-murun syntymää 7-paikkainen tila-auto, mutta kun takakonttiin heitti kiinteärunkoisen pyörätuolin, ei sinne sujautettukaan enää yhdistelmävaunuja saati nelihenkisen perheen matkatavaroita kovinkaan helposti. Hyvin muutaman vuoden palvellut pallosalamamme vaihtui siis toiseen saksalaiseen kansanautoon Volkkarin Sharaniin, jossa on hyvin tilaa perheellemme varmasti vuosiksi.

Mutta mitä sitten emme hankkineet ja puuttuuko vielä jotain? Meiltä puuttuu vielä itkuhälytin. Meillä on kaksikerroksinen talo, joten haaveilen videokuvaa lähettävästä itkuhälyttimestä, jonka ansiosta Isimiehen ei tarvitsisi tulevaisuudessa singahtaa ihan jokaisesta vauvan vinkaisusta yläkertaan tarkistamaan yrittääkö poika karata pinnasängystään, vain onko kyseessä vain viaton ääntely unien lomassa. Ainoa asia, minkä hankkimisen koin täysin tarpeettomaksi oli hoitopöytä, koska minun on helpointa hoitaa vauvaa lattialla istuen. Vaipanvaihto hoitoalustan päällä ja tv-tason reuna hoitotarvikkeille on toiminut A-murunkin aikana erinomaisesti ja toimii nytkin, vaikka ei ehkä sisustuksellisesti ole kovin näyttävä lisä olohuoneeseemme. Lisäksi pyörikseni vuoksi hoitopöydän käyttäminen olisi hyvin haastavaa sen korkeuden vuoksi. Yöllä vaipat vaihtuvat sängyssä vahinkoja jännittäen, mutta sanotaanko, että pieni extreme ja jännitysmomentti vaipanvaihtoihin on hyvin tervetullut lisä valvottuihin öihin!



 

♥: Selina

 


Millaisia hankintoja teitte, kun perheeseenne syntyi lisää lapsia?

*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Äidin hemmotteluhetki + alekoodi

* Äidin hemmotteluhetken ja alekoodin tarjosi MayBeauty

Rankka raskaus ja L-murun alkutaival on aiheuttanut minulle valtavasti stressiä ja se näkyy ja tuntuu kehossani, mutta myös ihossani. Sain MayBeautylta mahdollisuuden testata heidän suosittuja The Incredible Face Mask-naamioita, jotka lupaavat poistaa iholta epäpuhtauksia, mustapäitä ja kuollutta ihosolukkoa. Tuote kuulostaa siis hyvin lupaavalta, mutta miten se toimi herkällä ja epäpuhtaalla ihollani?

Saamassani testipakkauksessa oli 5 kasvonaamiota ja sivellin.  The Incredible Face Mask-kasvonaamioiden käyttö on hurjan helppoa! Naamiot on pakattu 10 ml kerta-annospussukoihin, jotka helpottavat tahmean kasvonaamion annostelua ja yksi pussukka riittää yhteen kasvonaamioon. Naamio levitetään puhdistetulle ja kuivalle iholle ja sen annetaan vaikuttaa 30-45 minuuttia. Vaikutusajan jälkeen iholle kuivuneen naamion voi repiä peel off -naamioille  tyypilliseen tapaan iholta pois.


Kokeilin naamiota ensimmäisellä kerralla pienellä varauksella, koska ihoni on epäpuhtauksistaan huolimatta yllättävän herkkis. Jo pussukan avatessani huomasin, että kasvonaamio on todella tahmeaa ja venyväistä, joten levitys ilman silvellintä olisi ollut mahdotonta. Siveltimen avulla naamio levittyi kasvoille kuitenkin yllättävän helposti ja sitä oli annospussukassa riittävästi. Annoin naamion vaikuttaa 30 minuuttia ja se tuntui ihollani hieman viileältä ja aiheutti pientä pistelyä. Ihoni kuitenkin kesti hyvin 30 minuutin vaikutusajan ja toisella kerralla uskalsin antaa naamion vaikuttaa jo täyden ajan ilman ongelmia. Naamio tarttui melko tiukasti ihoon kuivuessaan, joten naamiota levittäessä kannattaa välttää herkkää silmäympärysihoa sekä kulmakarvoja. Naamion irrottamisen jälkeen iho luonnollisesti punoitti, mutta se tuntui selvästi pehmeämmältä, sileämmältä ja syväpuhdistetulta - sen todisti myös irrotettu naamio, johon oli tarttunut hurja määrä kuivaa kuollutta ihosolukkoa! Iho tuntui vielä seuraavanakin päivänä pehmeämmältä ja sileältä, joten sanoisin, että äidin hemmotteluhetki oli hyvin onnistunut!




Nyt sinulla on mahdollista tilata Incredible Face Mask-naamioita -30% alennuksella koodilla selinamask. Alennuskoodi aktivoituu automaattisesti käyttämällä tätä linkkiä.

 

 

♥: Selina

 



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Olet tänään 3 kuukautta


NEUVOLAKUULUMISET: (suluissa 2kk mitat)
Sinulla on neuvola vasta huomenna, mutta äiti aavistelee, että painat varmasti jo reilusti yli 5 kiloa (4080g) ja olet lähes 60cm (53,8cm) pitkä. Saat huomenna neuvolassa ensimmäiset rokotukset, joten saa nähdä kuinka meidän paremmiksi muuttuneiden öiden käy!

ILOT: Jutustelu, ulkona vaunuttelu, kutittelu, laulaminen ja muiden hymyt.
 
HARMIT: Et pidä edelleenkään kypärälakin ja pipon pukemisesta. Kun loukkaannut oikein kunnolla, alahuulesi alkaa väpättämään ja sitten aloitat lohduttoman itkun. Sinulla on edelleen myös antibiooteista johtuvia vatsavaivoja.

OSAAT: Tarttua esineisiin, vastata hymyyn, nauraa ääneen ja jokeltaa. Jaksat jo paremmin kannatella päätäsi. Olet löytänyt myös kätesi ja ne löytyvät usein suustasi!

MUUTA: Kasvusi on ollut hurjaa tässä kuussa, josta äiti on hyvin iloinen! Sinulle on kasvanut ehkä maailman suloisimmat pyöreät posket, mutta olet kasvanut myös pituutta. Käytät Liberon 2-koon vaippoja ja vaatteita koossa 56-62cm. Heräät 2-3 kertaa yössä syömään tai muuten vain äheltämään. Kaipaat edelleen paljon läheisyyttä ja sylittelyä, mutta emme isin kanssa tiedä mitään ihanampaa kuin pitkät sylihetket kanssasi. Tunnistat selvästi perheesi ja saamme paljon hymyjä. Parasta tässä kuussa oli, kun nauroit ensimmäistä kertaa ääneen!


 

♥: Selina




sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Nopeasti hyvää pääsiäiseen: mukikakku

Perheemme pääsiäinen; herkuttelua, paljon mämmiä, hiljentymistä ja virpomista. Rakastan leipomista, mutta tänä pääsiäisenä uudet ohjeet, pöllyävät jauhot ja kananmunan kuorien noukkimien leikki-ikäisen osallistumisen jälkeen leivontakulhosta ei innostanut vaan halusin päästä helpolla potematta kuitenkaan morkkista hukatun jauhopeukaloni kanssa. Kokeilimme pääsiäisen viimeisten lomapäivien kunniaksi kakkuohjetta, joka on superhelppo ja nopea, ja parasta, vain mikron piippauksessa valmista nautittavaksi - mukikakku. 


Mukikakku leivotaan nimensä mukaisesti suoraan mukiin. Tarvitset siis tähän ohjeeseen vain 0,3l vetävän mikron kestävän mukin, hieman raaka-aineiden sekoittelua ja mikron.


1. Sulata voi tai margariini mukissa.
2. Lisää muut aineet mukiin ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
3. Paista kakkua mikrossa täydellä teholla noin 1,5 minuuttia mikron tehosta riippuen.


Toivottavasti sinulla on ollut ihana pääsiäinen!

 


♥: Selina

 


Oletko sinä kokeillut tätä superhelppoa ja nopeaa herkkua?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Miten imetyksen kävi, kun vauva sairastui vakavasti?

L-murua odottaessani en murehtinut lainkaan imetyksen onnistumista - olihan minulla jo yksi onnistunut imetyskokemus takana. L-murun synnyttyä, sain imettää häntä ensimmäistä kertaa, kun hän oli kahden vuorokauden ikäinen. Ensi-imetys vastasyntyneiden teho-osatolla oli oikeastaan täysin vahinko. Vauva nostettiin keskoskaapista varovaisesti sänkyyni leikkauspaitani alle ihonkontaktiin paljasta rintaani vasten ja naps, hän nappasikin nännin suuhunsa ja alkoi syömään kuin kokeneempikin tissiposki! L-muru tiesi siis heti mitä tehdä, eikä hän 20 minuutin rinnalla olon jälkeen kelpuuttanut enää hoitajan tarjoamaa luovutettua äidinmaitoa tuttipullosta. Siitä alkoi odottamani imetystaipaleemme ja rakastin sen jokaista hetkeä niin kauan, kun sitä kesti.

Pääsimme kotiin sairaalasta, kun L-muru oli kahdeksan päivän ikäinen. Hän painoi alle kolme kiloa, joten imetin häntä kolmen tunnin välein. Minulta tuli imetyksen alusta lähtien valtavasti maitoa, jota pumppasin aina pakastimeen asti, mutta silti L-murun paino ei lähtenyt odotetulla tavalla nousuun. Tämän vuoksi pääsimme lasten kotisairaalan asiakkaiksi ja saimme vaa'an kotiin, jolla teimme syöttöpunnituksia ja seurasimme L-murun painonnousua. Koska L-muru on syntynyt ennenaikaisesti ja oli siksi hieman pienikokoinen kaikki olettivat, että hän ei vain jaksanut syödä tarpeeksi, joten aloitimme myös lisämaidon antamisen. Juuri alkanut vauva-arkemme kului siis imettäessä, lisämaitoa pumpatessa ja syöttöpunnituksia tehdessä. Kukaan ei kuitenkaan osannut ajatellakaan L-murun hitaan painonnousun todellista syytä, joka varmasti muhi jo siinä vaiheessa pienen poikamme keuhkoissa.

Sinä iltana, kun vein väsyneen ja kalpean L-murun lasten päivystykseen, hänen syöminen oli huonontunut entisestään. Soittaessani kotisairaalaan itkuisen puhelun vauvasta, joka uuvahti nopeasti rinnalle, eikä jaksanut imeä, en osannut ajatellakaan, että kyse olisi jostain vakavasta, vaikka minulla olikin vahva tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Sairaalaan päästyämme L-muru alkoi saamaan välittömästi lisähappea ja hänelle laitettiin nenämahaletku, jonka kautta hän sai ravintoa seuraavien viikkojen ajan. Muistan edelleen sen toivottoman tunteen, kun sain yrittää imettää L-murua viimeisen kerran. Pieni vauva hengitti raskaasti rintaani vasten, otti vain pari kevyttä imua ja lopulta nukahti väsymykseensä. En ole koskaan nähnyt mitään niin haurasta, vaikka matkamme oli vasta alussa. Vakava keuhkokuume. Se oli syynä vastasyntyneen poikamme huonoon syömiseen. Muistan miettineeni hetken, miten juuri alkaneen imetyksen käy, kun vauva sairastui vakavasti, mutta hyvin nopeasti L-murun voinnin huonontuessa imetys unohtui - tärkeintä oli hänen selviäminen.

Vaikka L-muru ei kyennyt itse syömään, halusin luonnollisesti tarjota hänelle maitoani. Sain osastolla rintapumpun, jolla pumppasin L-murulle hänen tarvitsemansa maidon, jota annosteltiin kolmen tunnin välein nenämahaletkuun. Aluksi heruin todella hyvin pumpulle ja koska kaksiviikkoisen tarvitsema maitomäärä ei ollut kovin suuri, Isimies vei ylimääräiset maidot kotiin pakastimeen. Jatkoin säännöllistä pumppaamista myös Tampereella ja sain vietyä vielä isojakin annoksia ylimääräistä maitoa maitokeittiölle pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Kuitenkin L-murun voinnin huonontuessa ja stressin kasvaessa maitomääräni alkoivat vähentyä, kunnes maitohanat sulkeutuivat lähes kokonaan nähtyäni pienen turvonneen poikamme lasten teho-osastolla ECMO-koneeseen kytkettynä taistelemassa hengestään. Tukholmassa maitoa tuli enää niin vähän, että sitä täytyi alkaa jatkamaan jo korvikkeella - en pystynyt tuottamaan enää edes puolta L-murun tarvitsemasta päivittäisestä maitomäärästä. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan aloin tehostamaan maidontuotantoa lisäämällä omaa nestemäärää ja pumppaamalla sinnikkäästi kolmen tunnin välein, vaikka maitoa tuli enää vain pieniä muutaman kymmenen millilitran määriä. Tiesin kuitenkin, että jokainen millilitra oli tärkeä L-murulle, mutta myös  minulle, koska maidon pumppaaminen oli siinä vaiheessa ainoa konkreettinen asia, jota pystyin tekemään poikamme hyväksi silloin, kun en istunut hänen sänkynsä vierellä teho-osastolla. Sain ECMO-teholta maidontulon tehostamiseksi käyttööni myös Oksitosiini nenäsumutetta, jota käytin viisi minuuttia ennen jokaista pumppauskertaa ja se lisäsi hieman maitomääriä. Jatkuva maidon pumppaaminen oli kuitenkin hyvin rankkaa ja teki kipeää, mutta kukaan ei missään vaiheessa painostanut minua lisäämään maidontuotantoa, vaan tein sen täysin omasta tahdostani, mutta rehellisesti sanottuna vihasin joka hetkeä. Vaikka uskoinkin vahvasti L-murun selviämiseen, valehtelisin, jos väittäisin ettenkö olisi yön pimeinä ja pitkinä tunteina pumpatessani miettinyt sitä, jos hän ei selviäisikään.


Sain L-murun jälleen rinnalle kolmen viikon tehohoidon jälkeen. Siinä vaiheessa ECMO-hoito oli lopetettu, olimme palanneet takaisin Suomeen ja hengityskonehoito oli vaihtunut ylipainenasaaliin. Tärisin jännityksestä, kun vauva kaikkine hengitysletkuineen ja johtoineen nostettiin sängyltään imetystyynylle paljasta rintaani vasten. Olin saanut pitää L-murua sylissä ECMO-hoidon jälkeen kaksi kertaa, mutta pelkkä ajatuskin imetyksestä tuntui kuin olisin saanut vastasyntyneen vauvan uudestaan ensimmäistä kertaa rinnalle. L-muru kuitenkin muisti heti mitä tehdä ja alkoi syömään. Muistan varmasti aina sen onnen ja ilon, joka täytti L-murun pienen tehohoitohuoneen, kun syöttöpunnitus paljasti L-murun syöneen lähes koko aterian rinnasta.

Hiljalleen L-muru alkoi vahvistua ja hän jaksoi syödä rinnasta jo useamman aterian päivässä. Samalla hengitystukea pystyttiin keventämään nasaalista ylipainehappiviiksiin, mikä helpotti L-murun syömistä hurjasti. Pumppasin hänelle kuitenkin vielä pitkään lisämaitoa, jota laitettiin nenämahaletkuun tarpeen mukaan, koska syöminen ja hengittäminen oli hänelle hyvin raskasta. Yöt rauhoitettiin aluksi kokonaan L-murun nukkumiseen, jolloin hän sai osin luovutettua äidinmaitoa ja osin minun pumppaamaani maitoa nenämahaletkuun. Lopulta maitomääräni alkoivat kasvaa ja L-murun paino lähti kunnolla nousuun, joten saimme luopua lisämaidosta ja syöttöpunnituksista. Se, että L-muru sai alkaa syömään lapsentahtisesti ilman punnituksia, pumppaamisia ja lisämaitoja oli suuri saavutus hänen toipumisessaan, koska pitkän hengityskone- ja ECMO-hoidon jälkeen vauvan imemisrefleksi saattaa jäädä heikoksi pitkäksi aikaa. Saavutus oli suuri myös minulle, koska ymmärsin, että kaiken kokemamme jälkeen kehoni pystyi edelleen tuottamaan lapsellemme sitä parasta mahdollista ravintoa - me onnistuimme yhdessä!

L-muru kasvaa ja kehittyy edelleen hurjaa vauhtia täysimetyksellä. Imetyshetket ovat herkkiä minun ja L-murun yhteisiä hetkiä, jolloin keskityn vain häneen enkä tiedä mitään kauniimpaa kuin rinnalle nukahtava vauva, jonka silmät painuvat hiljalleen kiinni, ja joka yrittää taistella viimeisillä imuilla unta vastaan. Se, että melkein menetimme nämä yhteiset imetyshetkemme, tekee jokaisesta imetyksestä entistä arvokkaamman.

 

♥: Selina 

 


*By Pinjan imetyskoru saatu

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Erilaisesta raskaudesta palautuminen

L-muru syntyi 10 viikkoa sitten suunnitellulla sektiolla, aivan kuten isosiskonsa neljä vuotta sitten. Tällä kertaa synnytyksestä palautuminen ei ole sujunut yhtä nopeasti kuin ensimmäisellä kerralla ja palautuminen on edelleen käynnissä - toki olihan tämä raskaus keholleni huomattavasti ensimmäistä rankempi. Painoin päivää ennen synnytystä 11,5 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, mutta paino putosi heti synnytyksen jälkeen kuusi kiloa. En ole päässyt enää sen jälkeen puntarille, mutta sanoisin, että enimmät raskauskilot alkavat olla poissa, vaikkakin ne ovat jättäneet vatsan seudulle paljon löysää ja varastoituneet lantiolleni muistuttamaan olemassaolostaan. Minulla ei ole kuitenkaan mikään kiire päästä lopuista kiloista eroon - eihän vatsani ollut tasaisen sileä ennen raskauttakaan!
 

Synnytystapana sektio oli minulle välttämätön. En saanut kummassakaan raskaudessa edes kokeilla alatiesynnytystä dystoniani ja siitä johtuvan kouristusvaaran vuoksi. Pahimmassa tapauksessa meidän molempien henki olisi ollut vaarassa, jos kouristukset olisivat irrottaneet istukan. Toivuin sektiosta tälläkin kertaa hyvin. Haava tosin tulehtui ja sektiohaavan jatkuva ommel aiheutti omat ongelmansa. Kuitenkin antibioottikuurin ja tikkien poiston jälkeen, haava lähti lopulta paranemaan hyvin, mutta eihän se hieno ole, koska samasta arvesta on kuitenkin syntynyt kaksi lasta.


Isoin ongelma raskaudesta palautumisessa oli kohdun tyhjeneminen, jota piti avustaa useita viikkoja lääkkeillä. Kaavintaan en suostunut mahdollisen anestesian ja siihen liittyvien ongelmien vuoksi L-murun taistellessa hengestään teho-osastolla ja se oli lopulta hyvä päätös, koska 6 viikkoa synnytyksestä kohtu oli vihdoin tyhjentynyt itsestään ja vatsakivut loppuivat siihen.

Kokonaisuudessaan toisesta ja erilaisesta raskaudesta palautuminen on siis ollut suhteellisen hyvää. Myös verensokerini on ollut täysin normaali synnytyksen jälkeen. Vaikka raskausaika oli rankka ja ehdottomasti viimeiseni, tiedän, että jossain kohtaa tulen kaipaamaan suuresti sitä kehoa, joka teki valtavan upeaa työtä L-murun kasvaessa ja kehittyessä ongelmista huolimatta täysin normaalisti. Tämä keho on antanut minulle elämäni suurimmat lahjat, kaksi täydellistä lastani, ja siksi kannan ylpeydellä löysän vatsanahkani ja kaikki ylimääräiset grammat lantiollani, mitä toisesta raskaudesta minulle on jäänyt!


 

♥: Selina

 


Miten sinä palauduit raskaudesta toisen lapsen jälkeen?

torstai 30. maaliskuuta 2017

Lasten välikausi

Havahduin jälleen kerran siihen, että olen taas myöhässä - kevät on jo alkanut ja välikausi on täällä! En valitettavasti ole lähes viiden vuoden äitiyden aikana oppinut sitä, että näin keväisin voisin säästää niin aikaa kuin rahaa, jos olisin ymmärtänyt ostaa välikausivaatteet etukäteen alennusmyynnistä. Tänä vuonna minulla onkin kaksi lasta vaatetettavana; kaikki kuralätäköt varmasti kahlaava riemukas ja iloinen leikki-ikäinen ja tuhiseva sylivauva. Katastrofin ainekset olivat siis kasassa, kun viikonloppuna lämpömittari kohosi lähes +10 asteeseen ja puin molemmat muruni toppavaatteisiin!
 
Olen suosinut lähes kaikissa A-murun ulkovaatteissa hyvän laadun vuoksi Reimaa, mutta tämän vuoden paniikkiostosreissulla mukaan tarttui jotain aivan muuta. A-murun pitää lämpimänä ja mahdollisimman kuivana kevään ja syksyn välikautena violetin sävyinen Ticket to heaven-välikausihaalari, Kivat-raitapipo ja sävyihin sopivat sormikkaat. Kengät ovat hyväksi todetut Vikingin lenkkarit, jotka voi tarpeen tullen nakata myös pyykkikoneeseen. Minulla kävi myös tuuri, koska haalari oli kuin olikin -50% alessa, joten sain kuitenkin taputtaa itseäni olkapäälle ja kiitellä hyvästä löydöstä, vaikka olinkin myöhään asialla.
 

Aluksi A-muru vierasti aina päästä varpaisiin mieluiten vaaleanpunaiseen pukeutuvana haalarin murretun violettia sävyä, mutta innostui lopulta, kun lupasin tilata Pietamolta haalariin sopivan rusettipipon, jonka hän saisi itse valita. Vanharoosan värinen pipo kukallisella rusetilla saikin uuden haalarin värin tuntumaan yllättäen oikein sopivalta ja en voi kieltää, ettenkö ollut äitinä tyytyväinen neljäveeni pipovalintaan!

Vielä pienen L-murun vaatettaminen välikauteen olikin sitten hankalampi juttu. Haaveilin hetken Polarn O. Pyret Windfleece-haalarista, mutta lopulta luovuin haaveestani, koska koin haalarin hinnan turhan kalliiksi. Ennemmin satsaan enemmän L-murun välikausihaalariin, kun hän kasvaa ja alkaa liikkumaan, mutta nyt hieno haalari ja sen ominaisuudet eivät edes pääsisi kunnolla oikeuksiinsa vauvan maatessa vain vaunuissaan peitteiden suojassa. Olen pitkään haaveillut myös Marimekon suloisesta Bo boo-kuosista tehdystä vanuhaalarista ja oikein hyväkuntoinen yksilö tuli minua kirppiksellä vastaan, joten siinä se oli, L-murun haalari kevään välikauteen. L-muru tarvitsee vielä kevääseen ja tulevaan kesään pipon ja aurinkolasit, mutta nyt minun puolestani kevät saa tulla vauvallekin!

Nyt, kun olen vihdoin haalinut kasaan lasten välikauden vaatetuksen, sää tietenkin viileni ja jopa pakastui, joten niin meillä kuin varmaan monessa muussakin perheessä välikausivaatteet saavat odottaa vielä hetken kaapissa ja ulkona reippaillaan vielä tovi lämpimissä talvivaatteissa. 

Aurinkoisia kevätpäiviä juuri Sinulle!


 

♥: Selina

 

 

Miten sinä varustauduit välikauteen ja oletko joka kevät samanlainen mattimyöhäinen  kuin minä?

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Odotetun vauva-arjen vaikeus

Minulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen kovasti odottamaani tavalliseen vauva-arkeen L-murun kotiinpääsyn jälkeen. En halua kuulostaa täysin kiittämättömältä, mutta arki ja päivärytmi sairaalassa tuntui rehellisesti sanottuna paljon turvallisemmalta kuin L-murun hoitaminen kotona. Sairaalassa oli hoitajien apu ja lastenlääkäri aina lähellä, kun minun suorastaan hysteeriseksi muuttunut vauvatutkani havaitsi L-murun voinnissa jotain poikkeavaa. Olemme olleet nyt kolme viikkoa kotona ja olen kiidättänyt paniikissa jo kahdesti L-murun takaisin lastenosastolle tutkimuksiin aivan viattomaksi todetun maitorohinan ja ehkä-flunssan vuoksi - (paniikki)puheluita kotisairaalan numeroon en edes uskalla laskea! L-muru ei ole ollut polikäynneistä ja tutkimuksista onneksi moksiskaan, mutta äiti sen sijaan on saanut joka kerta aimo annoksen rauhoitusta lääkärin tutkimusten ja happisaturaation mittaamisen jälkeen.

Pelothan kuuluvat luonnollisesti vastasyntyneen vanhempien arkeen, varsinkin äidinmaitohuuruissa pörräävien äitien! Meidän perheen vauva-arki valitettavasti kohtasi ennen kuin pääsimme edes vauhtiin sen pahimman pelon, oman lapsen menettämisen pelon, kun L-muru taisteli hengestään keuhkokuumeen kourissa. Pelosta irti päästäminen on osoittautunut ainakin minulle hyvin haastavaksi, koska niitä syntyy jatkuvasti lisää. Viimeksi pari päivää sitten mietin hetken ihan tosissani, voiko lievästi tulehtuneesta varpaan reunasta kehittyä kaksikuiselle hengenvaarallinen verenmyrkytys. Myös parhainta sesonkiaan elelevä infektioaika häiritsee arkeamme suuresti, jonka vuoksi tekisi mieli pukea A-muru kaikilta bakteereilta ja viruksilta suojaavaan avaruuspukuun kerhoaamuina, L-murusta puhumattakaan! Minulla on jatkuva pelko siitä, että L-murun iv-antibioottien nujertama vastustuskyky pettää ja olemme takaisin infektio-osastolla sopeutumassa jälleen sairaala-arkeen. Tämän vuoksi olen lähes eristäytynyt pojan kanssa kotiin, käsien pesua on tehostettu, vieraat minimoitu ja uutena sisustuselementtinä lipaston päällä komeilee iso pullollinen käsidesiä, joka ei todellakaan tee hyvää kevättalven kuivattamille käsille. Onneksi pystyn peloistani huolimatta kuuntelemaan vielä järjen ääntä (Isimiestä) ja rauhoittumaan. Sopeutuminen kotiin, arkeen sekä sen oikean ja odotetun vauva-arjen löytäminen on siis ollut hyvin haastavaa!


Arki kuitenkin palaa elämäämme päivä päivältä vähän kerrallaan. A-muru on aloittanut taas kerhon ja baletin, Isimies ja Avustaja ovat palanneet töihin ja kävin L-murun kanssa ensimmäistä kertaa neuvolassa. Myös minä olen aloittanut jälleen fysioterapian pitkän tauon jälkeen. Arkea helpottaakseni olen alkanut rytmittää päiviämme niin, että saan olla hetkiä A-murun kanssa aivan kahdestaan. Olemme pelanneet lautapelejä, leiponeet ja väritelleet värityskirjoja - perheen yhteistä aikaa unohtamatta. Ulkoiluluvan saatuamme olemme pakanneet L-murun vaunuihin ja nauttineet aurinkoisista kevättalvipäivistä lähialueen leikkipuistoissa ja kävelyretkillä. Kävin juuri myös ensimmäistä kertaa ihan yksin kaupassa. Kelasin kaupan käytäviä syventyneenä ostoslistaan, jota koristi A-murun piirtämä prinsessa ilmapallon kanssa ja hymyilin, koska minusta tuntui ihan normaalilta pitkästä aikaa! Tuntui suorastaan mahtavalta vain piipahtaa ruokakaupassa kotona eristäytymisen ja yli kuukauden sairaalareissun jälkeen, kun näin ympärilläni vain aivan tavallisia ihmisiä hymyilemässä, keräämässä kärryihinsä viikon ruokatarpeita suurperheelle ja tappelemassa siitä viimeisestä tarjousvaippapaketista. Minua myös rauhoitti valtavasti se tunne, ettei välttämättä kukaan kaupan muista asiakkaista tiennyt, mitä olemme käyneet läpi tai millainen elämän alku pienellä pojallamme on ollut. Olin heille vain ihan tavallinen kaupan asiakas - täysin tuntematon, aivan kuten he minulle. Etenemme siis pienin askelin - tai kelauksin - kohti tavallista ja edelleen sitä kovasti odotettua vauva-arkea!


 

♥: Selina

 

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Olet tänään 2 kuukautta


NEUVOLAKUULUMISET: (suluissa 1kk mitat)
 4080g (3280g) /53,8cm (50,5cm) / 38,9 (36,5cm)

"Suloinen poika. Täysimetyksellä kasvaa hienosti. Painoa tullut 200g/3pv. Vatsavaivoja ollut jo pidemmän aikaa. Precosa-kuuri ollut nyt käytössä. Läheisyyttä kaipaa nyt paljon"
 
ILOT: Maitoöverit, lamppujen katseleminen, sylittely ja muiden hymyt.

HARMIT: Masuvaivat antibiootista, kypärälakin ja pipon pukeminen.

OSAAT: Tavoittelet esineitä, vastaat hymyyn, ääntelet ja nostat ja kannattelet päätäsi hienosti.

MUUTA: Käytät Liberon 1-koon vaippoja ja 50-56 cm vaatteita. Kasvat hujaa vauhtia, joten ei varmasti mene kauaa, kun siirrymme jo seuraavaan vaatekokoon! Heräät 3-4 kertaa yössä syömään, mutta joskus tuntuu, että heräät vain siksi, että tahdot syliin ja läheisyyttä. Vastaat hymyihin valloittavalla hampaattomalla hymylläsi ja hymyilet paljon myös unissasi. Ääntelet ja murahtelet. Nukut yöt omassa Vaavisängyssä ja välillä vieressä. Syöt satunnaisesti tuttia ja viihdyt pieniä hetkiä sitterissä ja lattialla katselemassa leluja, mutta toistaiseksi syli on mielestäsi paras paikka hengailla.


 

♥: Selina



Millaisia valloittavia kaksikuisia sieltä löytyy?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Huh

Lämmin kiitos kaikille ihanista viesteistä, kommenteista, rukouksista ja lämpimistä ajatuksista! Meillä on yli kuukauden sairaalareissu kolmessa sairaalassa ja kahdessa eri maassa takana, ja uskallan jo hieman huokaista helpotuksesta - L-muru toipuu hienosti ja olemme vihdoin kotona! Silloin, kun vein hädissäni kalpean ja väsyneen pienen poikamme lasten päivystykseen, en olisi ikinä arvannut millainen matka meitä odottaakaan. Oman lapsen kuoleman pelkääminen on varmasti pahinta mitä vanhempi voi koskaan kohdata. Se tunne lamasi, teki valtavan kipeää ja tulee jäämään sydämeeni arpena, joka ei varmasti koskaan parane kunnolla. Mutta me selvisimme.
 


L-murun voi tällä hetkellä minun silmissäni aivan kuten kuka tahansa pieni kaksikuinen poikavauva. Hän kulutta hurjan määrän vaippoja, nukkuu, syö ja kasvaa kohisten. Hänellä on edelleen kauniin tummat hiukset, kuten kuvittelin jo raskausaikana, kun hän testasi pienillä jaloillaan kylkiluideni kestävyyttä. Hiukset tosin alkoivat hennosti punertaa ECMO-hoidon aikana, mikä saa hymyn huulilleni, ja nyt jäämmekin jännityksellä seuraamaan onko L-muru perinyt isopappansa kauniin punakat hiukset! L-murulla on myös eloisat ja tarkkaavaiset syvänsiniset silmät ja hän hymyilee suloisia unihymyjä, jotka pelastavat hymy kerrallaan ne synkät hetket, joita perheemme on kokenut. Ainoastaan kaulan oikealla puolella oleva ECMO-arpi kertoo hänen hurjasta taistelustaan, joka on jättänyt väistämättä jälkensä häneen. L-murun sydämestä löytyi tehohoitoon liittyviä muutoksia, joita nyt seurataan ja viikkojen iv-antibioottihoito aiheuttaa edelleen ikäviä vatsavaivoja, ja silloin vain syli kelpaa. Yöt ovat tämän vuoksi hyvin katkonaisia, vaikka ikään kuuluvalla tiheän imun kaudella on varmasti osansa tässä. Myös L-murun kasvu pysähtyi rankan taudin aikana, mutta nyt kun hän jaksaa syödä jälleen rinnasta, paino on lähtenyt hurjaan nousuun. Poikamme painaa pian kaksikuisena jo hieman päälle neljä kiloa ja on 53cm pitkä! Olen valtavan onnellinen ja kiitollinen, että kaiken sen pelon ja tuskan keskellä jaksoin pumpata L-murulle rintamaitoa ja tunnenkin joka kerta suurta ylpeyttä ja onnea, kun saan imettää häntä ja hän jaksaa syödä! Se kun ei ole ECMO-hoidon ja 11 päivän hengityskonehoidon jälkeen itsestäänselvyys.

Nyt valitettavasti elellään suurinta pöpösesonkia ja sen vuoksi joudumme pitämään L-murun ihan vain kotona ja minimoimaan uutta vauvaa ihastelemaan tulevat vieraat. L-murun vastustuskyky on lähes mitätön rankkojen hoitojen jälkeen, joten skippaamme seuraavien kuukausien aikana luonnollisesti myös kauppareissut ja kerhot. Valitettavasti omaa kotiakaan ei saa täysin pöpönpitäväksi ja seuraan parhaillaan suorastaan hysteerisessä mielentilassa L-murun pientä rohinaa ja limaisuutta. Inhottava flunssa on ilmeisesti löytänyt taas tiensä meille!


L-muru voi siis paremmin, mutta miten me muut jaksamme? No emme kovin hyvin. A-muru oli ymmärrettävästi hyvin hämmentynyt, kun ensin äiti meni vauvan kanssa sairaalaan ja sitten yhtäkkiä itkuinen isä hyvästeli hänet ja olimme kaksi pitkää viikkoa poissa. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto ja lasten molemmat isovanhemmat ja kummit asuvat lähellä, joten A-murun hoito järjestyi heti ilman isompia  järjestelyitä tai hätää. A-muru ei luonnollisesti tiedä kuinka pelottavan lähellä L-murun menetys oli, mutta sen hän tietää, että pikkuveli oli hyvin sairas. En tietenkään osaa kirjoittaa sanoiksi Isimiehen tunteita, mutta sanotaanko, että hän käsittelee kamalaa kokemustamme hyvin miesmäisesti ja haaveilee puusavotasta ja omasta ajasta äitinsä metsäpalstalla. Minä taas olen hoitanut traumaani puhumalla Isimiehen kanssa. Olemme puhuneet paljon L-murun sairastumisesta, itkeneet ja jopa jo nauraneet, mutta asian käsittely on luonnollisesti vielä täysin kesken. Minulla todettiin post-traumaattinen stressihäiriö, PTSD, johon saan parhaillaan hoitoa traumaterapiassa. Tiedän kuitenkin, että nämä arvet eivät ole niin helposti parannettavissa kuin oman sairauteni aiheuttamat haavat - se, että melkein menetimme L-murun on pahinta mitä olen koskaan kokenut!


Huh. Se on sana, joka kuvaa ehkä parhaiten perheemme elämää helmikuussa ja juuri nyt. L-murun sairastuminen, hätäkaste, ECMO-hoito ja siitä toipuminen ovat väsyttäneet minut täysin, mutta samalla tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että poikamme selvisi! Nyt, kun L-murun flunssaoireet hellittävät, odotan taas sitä ihanaa ja aivan tavallista vauva-arkea vaipparalleineen ja huonoine yöunineen - sen olemme ansainneet kaiken tämän jälkeen!


 

♥: Selina

 



* Vuokrattava Vaavisänky ja Whisbear-unikarhu saatu. Näistä lisää myöhemmin.