torstai 29. kesäkuuta 2017

Erilainen synnytyskertomukseni osa 2

 "Pitäkää hyvää huolta pojastani", sain kuiskattua. Kuiskaus oli niin hento, että sen kuuli varmasti vain anestesialääkäri, joka nyökkäsi minulle, piti happimaskia kasvoillani ja kehotti vetämään vielä kerran rauhallisesti syvään henkeä. Tunsin kyyneleet poskillani, vedin syvään henkeä ja sitten nukahdin. Tästä vain pienen hetken kuluttua pieni poikamme syntyi ja minusta tuli kahden lapsen äiti.
Heräsin kivuliaaseen kouristukseen. Sänkyni yläpuolelle ilmestyi huolestuneita kasvoja ja tunsin jälleen kouristus- ja kipulääkkeen vaikutuksen elimistössäni. Kouristus helpotti. Happimaski painoi kouristuksien jäljiltä ikävästi kasvoillani ja avasin silmäni uudelleen. Sänkyni oli aivan veressä kouristusten vuoksi irronneiden kanyylien ja uusien laiton jäljiltä. Kosketin tottuneesti vatsaani kuten aina herätessäni odottaen potkuja, mutta nyt se oli poissa ja vauvavatsani tilalla oli vain pitkä pystyviilto napaan asti, jota poltti haavalappujen alla. Kuulin sänkyni viereen istuvan hoitajan onnittelevan minua pienestä pojasta ja sitten nukahdin uudelleen hämmästellen poikamme odotettua isompia syntymämittoja, 3210g ja 51cm - meillehän piti syntyä pieni, alle kolmekiloinen vauva! 


Sain heräämöseurannassa kaksi dystoniasta johtuvaa kouristuskohtausta, joista ensimmäisen vuoksi minut piti nukuttaa uudelleen. Itse sektio oli sujunut hyvin, mutta L-muru joutui vastasyntyneiden teho-osastolle alun hengitysongelmien ja myöhemmin ilmaantuneiden verensokeri- ja verenpaineongelmien vuoksi. Isimies oli teho-osastolla vauvan kanssa, mutta sai tulla kouristusten loppuessa katsomaan minua heräämöön ja näytti kuvia keskoskaapissa nukkuvasta pienestä ihmeestämme. Puristin kameraa käsissäni ja katsoin liikuttuneena valokuvia vauvasta, joka tuntui heti omalta. Hän näytti aivan isältään nukkuessaan keskoskaapissa suu supussa ja hänellä oli tummanruskeat pitkät hiukset aivan kuten olin kuvitellutkin. Pääsin siirtymään heräämöstä synnytysvuodeosastolle illalla, kun minua varten kotoaan hälytetty hoitaja tuli töihin. Ensimmäinen yö meni asentoa vaihtaessa ja haavan kipuillessa. Minulla oli kipupumppu haavakipua varten sekä jatkuva sedatoiva lääkitys kouristusten varalle. Huoneemme oli kaikkien laitteiden vuoksi kuin oma teho-osasto, mutta onneksi hiljalleen lääkityksiäni pystyttiin alkaa purkamaan ja saimme pieneen huoneeseemme enemmän tilaa. Isimies osallistui ihailtavasti hoitooni ja kävi katsomassa L-murua vastasyntyneiden teho-osastolla useita kertoja, vieden minun käsin lypsämää maitoa vauvalle tuliaisiksi pienissä ruiskuissa. Pääsin ensimmäistä kertaa kätilöni ja Isimiehen saattelemana vastasyntyneiden teho-osastolle tapaamaan vauvaa vuorokausi synnytyksestä ja voi sitä rakkautta, kun näin ensimmäistä kertaa hänet keskoskaapissa! Näin heti, että pahin sokeri-infuusiostani johtuva turvotus oli alkanut laskemaan ja hän makasi vaippasillaan keskoskaapin lämmöstä nauttien. Muistan vieläkin, kuinka valtavasti minua jännitti, kun hänet nostettiin ensimmäistä kertaa paitani alle pesimään, mutta L-muru käpertyikin heti kainalooni nukkumaan, kun ihomme koskettivat toisiaan. Silloin kaikki ympäriltämme katosi ja olimme vain toisiamme varten. Ihastelin pitkään pientä poikaamme, silitin hänen nukkaista käsivarttaan ja annoin onnen ja kiitollisuuden kyyneleiden valua valtoimenaan poskilleni. Hän oli täydellinen, aivan kuten isosiskonsa 4,5 vuotta sitten! L-muru oli teholla kaksi vuorokautta saaden nestetäyttöjä verenpaineongelmien vuoksi ja sokeriseurannassa. Ikävöin valtavasti omalla osastolla L-murua, mutta se aamu, kun teho-osaston hoitaja ilmestyi yllättäen huoneeseemme oranssiin virkattuun vilttiin kääritty pieni paljasvarpainen, valkoisiin vaatteisiin ja sinivalkoiseen pipoon puettu poika sylissään saa minut vieläkin hymyilemään. Sairaanhoitaja laski L-murun hellästi suoraan syliini ja onnitteli meitä - vauvalla oli kaikki hyvin!




Tayssissa hoito synnytysvuodeosastolla oli erinomaista. Olin todella otettu siitä, että osaston hoitohenkilökunta oli tehnyt hoitoani koskevat järjestelyt niin, että minua hoiti koko ajan samat kätilöt ja hoitajat, jotka olivat perehtyneet myös harvinaisen ja vaikeahoitoisen sairauteni hoitoon. Se toi minulle ja Isimiehelle suuren turvallisuuden tunteen ja olemme siitä edelleen kiitollisia! Lasten isovanhemmat toivat A-murun Tampereelle 4 päivää L:n syntymästä. On varmaan sanomattakin selvää, että kun näin A-murun ensimmäistä kertaa moneen päivään, hän vaikutti kasvaneen ainakin 5 cm ja jo hurjan isolta ja reippaalta tytöltä! A-muru omaksuikin isosiskon roolin välittömästi ja halusi heti ottaa pikkuveljen syliin. Olimme ostaneet A-murulle vauvalta lahjan, Ariel-nuken, mutta nukke jäi välittömästi kakkoseksi, kun A-muru istahti sängylleni ihailemaan pikkuveljeään ja kertoi hänelle mitä kaikkea hän oli puuhastellut isin ja isovanhempiensa kanssa. Ihan ilman ongelmia emme synntysvuodeosastolla selvinneet, kun L-murun paino alkoi laskemaan heti synnytyksen jälkeen hurjaa vauhtia ja oli lopulta alimmillaan vain 2830g. Siksi olimme niin Tayssissa kuin myöhemmin kotipaikkauntamme sairaalassa "kasvamassa" kahdeksan vuorokautta, jolloin L-murulle tehtiin syöttöpunnituksia ja hän sai imetyksen lisäksi pumppaamaani lisämaitoa tuttipullosta. Olin valtavan hämmentynyt ja ahdistunut, koska vauvan paino ei noussut yrityksistäni huolimatta, mutta kotipaikkakuntamme sairaalassa sain kuulla, että vauvan hurja painonlasku johtui hyvin todennäköisesti saamani sokeritankkauksen aiheuttamasta turvotuksesta. Tätä tuki myös juuri ennen sektiota tehty vauvan 2900g painoarvio ja se, että L-muru voi painonlaskustaan huolimatta koko ajan erinomaisesti ja sai hyvin nopeasti syöttöpunnitustenkin mukaan rinnasta tarpeeksi maitoa. Pääsimme kotiin, kun vauvan painoi 2,9 kg ja voi sitä onnea,  kun viimeisen sairaalapäivän aamuna puntari näytti 2950g!


Toisesta synnytyksestä jäi alun ongelmista huolimatta hyvä tunne, jonka perusteella voisin synnyttää koska tahansa uudelleen. Silti voin täysin varmuudella sanoa, että lapsilukumme on nyt täysi. Erilainen raskaus oli hyvin rankka kokemus keholleni ja siksi uutta raskautta ei minulle enää suositellakaan. Onneksi olemme mieheni kanssa molemmat sitä mieltä, että nämä kaksi erityistä, arvokasta ja niin täydellistä murua ovat tehneet meistä juuri sopivan ja meidän näköisen perheen - juuri sellaisen mistä aina haaveilimme. Olemme onnellisia ja kiitollisia kahdesta lapsestamme, jotka ehkä sairas, vajaavainen ja joskus hyvinkin itsepäinen kehoni on meille antanut!

Erilainen synnytyskertomukseni osa 1 luettavissa tästä.
 

 

 

♥: Selina

 



Ps. Kuten huomaatte blogin sivubanneri ei enää toimi, mutta koodarini (Isimies) on saanut jo toimeksiannon tilanteen korjaamiseen! ;) Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Olet tänään 5kk (+ 3 päivää)

Tuntuu hurjalta, että kirjoitan nyt jo viisikuisen poikamme kuulumisia! Siis mihin tämä aika oikein kuluu? Ennen L-murun kuulumisia haluan kuitenkin kiittää teitä ihanista kommenteista, myötäelämisestä ja tuesta, mitä sain julkaistuani viime postauksen koskien uupumustani. Uskon, että viikonloppuna vietettävä L-murun nimijuhla on omalta osaltaan tuonut kamalat kokemukset enemmän pintaan ja siksi olenkin palannut hätäkasteyön ja koko L-murun sairauden aikaisiin tapahtumiin useasti parin viime viikon aikana. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin, hän selvisi ja voi erinomaisesti, ja siksi olen entistä onnellisempi saadessani jakaa teillekin jälleen kerran palasen pienen ECMO-ihmeemme vauvavuodesta!
 
NEUVOLAKUULUMISET:
7760g / 63,7cm / 46,2cm

"Hymypoika neuvolassa. Paljon asiaa ja kova touhuamaan. Pyörien liikkuu, kellonviisarinakin pyörii. Seurailee tarkasti ympäristöä. Vatsavaivat hieman helpottaneet. Yöllä heräilee useammin nyt vatsalleen kun kääntyy. Rokotteet pistetty."
 
Neuvolan lisäksi kävimme jälleen kehitysseurannassa vauvapolilla, jossa tällä kertaa tutkittiin sydäntäsi. Rankan taudin ja intensiivisen tehohoidon vuoksi sydämestäsi löytyi muutoksia, joita seurataan tarkkaan ensimmäisen elinvuotesi aikana. Sinulle tehtiin sydämen ultraäänitutkimus, jossa sydänlääkäri huomasi selvää parannusta. Kävimme myös vauvapolin fysioterapeutin vastaanotolla, joka oli myös hyvin tyytyväinen kasvuusi ja kehitykseesi.

ILOT: Yksi sana: PYÖRIMINEN! Et malttaisi enää pysyä ollenkaan paikoillasi, vaan käännyt samantien selältä vatsallesi, jolloin vaipanvaihto ja pukeminen jää vain haaveeksi! Olet myös keksinyt äidin hiukset ja silmälasit, jonka vuoksi äidillä on joka päivä uudesta tukasta huolimatta ponnaripäivä ja silmälasit täynnä pieniä sormenjälkiä. Tykkäät edelleen, kun sinulle lauletaan ja lorutellaan ja naurat varmimmin, kun sinua kutittaa kaulasta tai reisistä.
 
HARMIT: Iltaunille nukahtaminen on ollut viime aikoina tylsintä ikinä. Sinua heijataan, silitellään, tarjotaan rintaa ja keinutetaan vaunuissa, mutta nukahtaminen on tiukassa, vaikka itkusi onkin selvää väsykiukkua. Myös vaipanvaihto ja pukeminen on mielestäsi tylsää, kun pitäisi maata hetken vain selällään.


OSAAT: Tartut kaikkeen mihin pienet sormesi vain koskettavat jonka jälkeen kädet suuntaavat kohti suutasi - kaikkea pitää tietenkin maistaa! Olet löytänyt varpaasi, käännyt molempien kylkien kautta selältä vatsallesi, nouset käsien varaan, nostat peppuasi vatsalla maaten ja potkit kovasti. Liikut pyörimällä, jokeltelet, naurat ja seurustelet omalla kielelläsi. Olet valloittava viisikuinen!

MUUTA: Olet edelleen täysimetyksellä, mutta olet saanut maistaa vähän päärynäsosetta ja Semperin riisipuuroa. Kiinteiden maistelun jälkeen ilmeesi kertoi kaiken; EI JATKOON, mutta hei jatkamme silti sinnikkäästi maisteluja. Seuraavaksi otamme maisteltaviksi bataatin. Kasvat tasaisesti omalla -2 käyrälläsi. Äiti kutsuukin sinua monesti hukkapätkäksi, koska olet tässä vaiheessa siskoasi yli 5 cm lyhyempi, mutta kuitenkin lähes saman painoinen! Käytät pääasiassa vaatteissa kokoa 62 cm, mutta vähitellen vaatekaappisi on täyttynyt uusista 68 cm vaatteista. Liberon kolmoskoon vaippoja on kulunut viime aikoina hurjasti, kiitos viikko sitten saadun Rota-rokotteen! Yöt ovat olleet hulinaa ja heräät öisin 2-10 kertaa - kymmenennen herätyksen jälkeen äiti on lopettanut jo laskemisen. Luulen, että nämä kuukausihulinoista johtuvat yöheräämiset ovat vain vauvojen yhteinen salaliitto päästä vanhempien väliin nukkumaan ja meillä se on onnistunut, nimittäin nukut hyvinkin tyytyväisenä aamu-unesi äidin kainalossa samalla, kun minä valvon ja ihastelen sinua, pientä suurta ihmettäni!



 

♥: Selina

 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Pilalle mennyt vauvavuosi

Olen ihan kamalan uupunut. Siinä syy miksen pidä enää ystäviini kunnolla yhteyttä ja syy, miksi blogissa on jälleen hiljaista, vaikka luonnoksissa odottaa viimeisteltäviä postauksia lähes jonoksi asti. Uupumukseni syy ei ole kiireinen vauva-arki, hulinoiden vuoksi huonot yöt ja mitä näitä vauva-ajan selityksiä nyt onkaan. Viime aikoina talven tapahtumat ovat palanneet vahvasti mieleeni aiheuttaen jälleen sen helmikuusta tutun ahdistuksen ja pelon, kun toivoimme ja rukoilimme poikamme parantumista. Tiesin, että näin voi käydä ja tästä meitä myös varoiteltiin. Muistan elävästi L-murua hoitaneen sairaanhoitajan sanat, kun romahdin ensimmäisen kerran; pahin ahdistus iskee yleensä päälle vasta silloin, kun stressi on alkaa helpottaa. Niinpä. Nyt minulla on kunnolla aikaa katsoa taaksepäin tapahtunutta, kun talvella sitä ei ollut. Elimme vain hetki kerrallaan, kun poikamme taisteli elämästään. Nyt, kun katson punahiuksista, pyöreäposkista ja todennäköisesti maailman suloisinta poikaa hymyilen, mutta, kun suljen silmäni näen jälleen vain kolmekiloisen kalpean vauvan taistelemassa hengestään teho-osastolla koneiden ympäröimänä. En halua kuulostaa kiittämättömältä, koska olen valtavan kiitollinen, että L-muru selvisi, mutta tämän vuoksi L-murun vauvavuosi on pilalla.

Nyt voimistuneen ahdistuksen aikana olen muistellut paljon A-murun vauvavuotta ja voi, se oli täynnä äitiyden tähtihetkiä! Muistan kuinka innoissani olin hänen pienimmistäkin uusista taidoistaan, jotka kirjasin vauvakirjoihin puhjenneiden hampaiden ja ensikokemusten seuraksi. Voin  jopa kuulla vieläkin ne ensimmäiset naurun hörähdykset, kun suloinen A-muru nauroi kutittelulleni. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että en pysty olemaan täysin läsnä L-murun saavuttamissa vauvavuoden virstanpylväissä, koska ajatukseni palaavat väkisin hetken ilon jälkeen niihin kauheisiin hetkiin, jolloin pelkäsin menettäväni hänet. Toki osa tästä hämmentävästä tunteesta on puhdasta kiitollisuutta. Minusta tuntuu upealta, että L-muru todellakin kasvaa ja kehittyy täysin normaalisti suorastaan kohtuuttoman rankasta alustaan huolimatta ja olen kiitollinen, että saimme pitää hänet. Olen niin ylpeä hänestä. Sanotaan, että pienimmät ovat sitkeitä ja L-muru todisti sen parantumalla odotettua nopeammin rankasta taudistaan!



Toivon, että tämä tunne hälvenee hiljalleen, onhan vauvavuottamme jäljellä vielä hieman yli puolet. Talven tapahtumat ovat jättäneet minuun ja Isimieheen syvät arvet, mutta onneksi meillä on koko pitkä kesä aikaa hoitaa toisiamme ja keskustella tapahtumista toinen toistamme tukien. A-muru onkin sitten asia erikseen ja meillä molemmilla on suuri huoli siitä miten hän pystyy nuoresta iästään johtuen käsittelemään tämän kaiken. A-muru oli hyvin ymmärtäväinen ja ihailtavan sopeutuvainen meidän ollessa L-murun kanssa sairaalassa monta viikkoa erossa hänestä, mutta olen varma, että hänellä on vielä paljon mielen päällä. Siksi sovimme tänään L-murun neuvolassa, että terveydenhoitaja ottaa puheeksi pikkuveljen sairastumisesta aiheutuneet tunteet A-murun viisivuotisneuvolassa loppukesästä. Olemme toki puhueet kotonakin A-murun kanssa pikkuveljen sairaudesta ja siitä kuinka hän parani, mutta en ole vieläkään sanonut hänelle suoraan, että L-muru meinasi kuolla, vaan hän on päätellyt sen itse, vaikka olenkin yrittänyt vältellä koko asiaa. Varmasti siksi hän on viime aikoina ollut kovin kiinnostunut enkeleistä ja siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta samalla hän ikäänsä kuuluvasti leikkii prinsessaa ja haluaa mennä isänsä kanssa naimisiin, koska isi on kuulemma kuningas! Kuningas tai ei, Isimies on kyllä jaksanut aivan ihailtavasti kannatella perhettämme näiden kamalien kokemusten aikana silloin, kun minä en ole jaksanut, vaikka hänelläkin on luonnollisesti ollut hyvin vaikeaa. Sanotaan, että aika parantaa ja nyt vain odotamme. 

 

 

♥: Selina

 

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesän 2017 MÄ HALUAN list

Kesän bucket list, tai tuttavallisemmin kesälista on avannut blogini kesäkauden jo kahdesti. Vuonna 2015 kesälistaltani löytyi haaveita hotellilomasta, grillaamista, reissua Naantalin Muumimaailmaan, A-murun leikkimökin sisustamista sekä suuret toiveet omien viljelysten tuottoisasta sadosta. Se kesä oli täydellinen niin listalla kuin toteutuneiden kesähaaveiden osalta! Vuosi sitten kesälistalle pääsi jälleen monta kivaa kesähaavetta. Kävimme jälleen Muumimaailmassa, remppasimme A-murun makuuhuoneen, säilöimme jälleen urakalla kesän makuja pakkaseen ja vietimme kahdet Frozen-syntymäpäivät kesän ehkä kuumimpana viikonloppuna! En kuitenkaan osannut kesäsuunnitelmista haaveillessani laskea kesän suurinta yllätystä mukaan, joka ilmoitti kesän kynnyksellä itsestään positiivisella raskaustestillä, jonka vuoksi suurin osa kesän suunnitelmista vaihtui sohvalla koomaamiseen oksennuspussin kanssa blogin hiljentyessä ja kameran jäädessä paksun pölykerroksen alle. Onneksi kesä 2017 tulee olemaan erilainen! Tänä kesänä olen kahden lapsen äiti, joista toinen on prinsessapäiviä viettävä, satunnaisesti uhmakas ja mustankipeä, vilkas ja eloisa leikki-ikäinen ja toinen on tissiä mussuttava ja hulinoiva sylivauva. Perheessämme on vihdoin alkanut se odotettu ja kaivattu arki, joten tarkat kesäsuunnitelmamme rajoittuvat oikeastaan L-murun nimijuhlaan sekä ystävien ja sukulaisten juhlapäiviin. Muuten aiomme vain nautiskella opettaja-isän pitkän kesäloman suomasta vapaudesta ja elää vain hetkessä - aika täydellistä sanoisin! Siksi en tänä vuonna aloitakaan blogin kesäkautta perinteisellä kesälistalla ja suunnittele perheemme kesää ennakkoon, vaan ajattelin vain itseäni ja omia (pinnallisia) haaveitani. Tässä tulee Kesän 2017 MÄ HALUAN list! 


1. Laiskanlinna terassille: Minä niin näen itseni pehmeällä polyrottinki kulmasohvalla meidän terassilla makoilemassa läppäri sylissä ja inspiroitumassa uudelleen blogista....tai sitten vain Isimiehen kainalossa makoilemassa ja nauttimassa kesästä. Sohvaryhmälle minulla ei ole oikeastaan mitään muuta vaatimusta kuin normaalikorkuinen pöytä, jonka ääressä perheemme voi syödä. Moniin sohvaryhmiin kuului vain matala sohvapöytä, jonka ääressä kahvinkin juonti voisi tuottaa ongelmia. Tässä kolme suosikkiani ja etenkin numero 2 miellyttää vaaleammalla värimaailmallaan silmääni!
1/ 2 / 3

2. Leikkikeskus lapsille: Äitinä haluan luonnollisesti tarjota lapsilleni mahdollisimman paljon erilaisia mahdollisuuksia leikkiä. Kotimme lähistöllä on muutama ihan hyväksi todettu leikkipuisto, mutta ajatus pyöräilevän leikki-ikäisen kanssa leikkipuistoon kelaamisesta ei lämmitä, joten oma pienoisleikkipuisto jo nyt aivan liian pieneksi todetulle tontillemme olisi tervetullut lisä laiskaan kesään!

1 / 2 / 3


3. Grilli ei Isimiehelle, vaan minulle?! Kyllä, vaikka en syö! Ilokseni ja toisten harmiksi, minä olen perheessämme se, joka grillaa possunkyljykset sitkeiksi tai mustiksi, ja tarjoilee ne silti perheelleen. Rakastan grillaamista, uusien reseptien kokeilua sekä sitä ihanan rentoa tunnelmaa, kun sekä kokkaaminen että ruokailu tapahtuu ulkona. Nykyinen kaasugrillimme ei vaan enää ole kovinkaan käyttäjäystävällinen, nimimerkillä kasvatin syksyn aikana itselleni uuden kulmakarvan "pienen" leimahduksen jälkeen! Uuden kaasugrillin ei tarvitsisi olla iso - pieni on kaunista myös grilleissä - mutta sivukeitin olisi tosi tervetullut lisä kesäkokkailuun!
1 / 2 / 3

4. Jäätelökone: Tarvitseeko tätä edes selittää? Jäätelökone pääsi kesälistalle myös vuosi sitten ja se jäi silloin hankkimatta. Kotitekoinen, lisäaineeton ja  herkullinen jäätelö pelastaa hellepäivät, mutta tuo kesän tuntua varmasti myös sadepäiviin - Suomen kesä, ei varmaan tarvitse sanoa enempää. Ja kyllä, tiedän, että jäätelökone kompressorilla vie hurjasti kaappitilaa, jota meillä ei ole, mutta ajatus siitä, että jäätelöä voi valmistaa koska tahansa voittaa kaappitilan puutteen hetkessä!


1 / 2 / 3

No okei, siis tietenkin kesämme tulee sisältämään muutakin kuin juhlia, rentoilua ja minun haluja, jotka näyttävät tässä kirjoitettuna yllättäen ehkä jopa mahdollisilta toteuttaa! Perheemme kesä tulee sisältämään myös pikareissun Tukholman vilskeeseen, miniloman Tampereella ja paljon, PALJON perheaikaa! Kesä, tule jo - me odotamme sinua ja aurinkoisia päiviä jo malttamattomana!

 

♥: Selina

 



Mitä sinun kesän 2017 MÄ HALUAN list sisältää?