torstai 13. heinäkuuta 2017

Ne vauvavuoden unohdetut

L-murun vauvavuosi on saavuttanut kohta puolivälin ja hiljalleen vauva-arkemme on päässyt rankan alun jälkeen tasaiseen vaiheeseen, jota ainakin minä odotin jo kovasti. Vauva-arkemme ei kuitenkaan ole enää rauhallista vauvan tuoksun nuuhkuttamista, vaan se sisältää kiljuvan, joka paikkaan tarraavan ja kuolaavan (kohta) puolivuotiaan edesottamuksia ja uusien taitojen opettelua. On kuitenkin muutamia asioita, joita en vauvavuodesta muistanut - ne vauvavuoden unohdetut - tai oikeastaan asioita, jotka ovat ehkä jopa lohdullisesti pyyhkiytyneet pois mielestäni...

1. Kiinteiden aloittamisen tuska...niin ja se tuskan jälkeinen pa*ka. Se tunne, kun olet ensin saanut tuudittautua siihen ajatukseen, että vauva kasvaa upeasti ihan vain imetyksen tai tuttipullon voimin, huomaat yhtäkkiä, että kotoa pitäisikin löytyä erinäisiä ruokailun apuvälineitä vielä mahdollisesti hampaattoman kaverin ruokkimiseen - niin ja tietenkin jotain ruokaa! Mistä sitten aloittaisi? Kasvis- vai hedelmäsoseista, perustaisiko oman Luomu-sosetehtaan vai ostaisiko kaupan lasipurkkiversioita? Sitten nettiä selatessa kasvoille iskee suositukset monipuolisesta maistelusta jo nelikuisesta lähtien, kotimaisten viljojen ikäsuosituksista, erinäisistä allergiatutkimuksista ja parin klikkauksen takaa silmille hyppääkin jo muoti-ilmiöksi noussut sormiruokailu! Kaiken lisäksi uusien ruokien maistatuksen jälkeen sitä muuttuu huomaamattaan täysin vainoharhaiseksi; Apua, mistähän tuo näppy johtuu? Oliko se siinä eilen, kun maistelimme ensimmäistä kertaa mangoa? Johtuukohan jokailtaiset itkut kaurapuurosta vai ihan vaan hulinoista? Kyllä pelkkä imetys oli helppoa sanon minä - samoin sen maitokakkavaipan vaihto verrattuna vaipan nykyiseen sisältöön koostumuksineen ja hajuineen!

2. Väärä aika ja TODELLA väärä paikka herkkäunisen vauvan vanhemmille! Kuulostaako tutulta; Olet saanut vauvan vihdoin nukahtamaan ja katsot tyytyväisenä elämäsi upeinta luomusta miettien samalla olenko minä tosiaan saanut hänet aikaan. Vauva nukkuu suu supussa, ehkä imien tuttia tai peukaloaan ja aivan herkistyt, kun mieleesi palautuu muistot ensikohtaamisestanne ja se kuinka hän vielä hetki sitten potki vatsassasi. SITTEN puhelin soi, ja sinulle yritetään myydä upeana hyvän asiakkaan etuna jo kolmatta kertaa Anna-lehteä saman viikon aikana ja sängystä alkaa kuulumaan pienen kätinän jälkeen lohdutonta itkua...voi itku! Tähän ei kännykän sulkeminen auta, koska sama pätee ovikelloon, haukkuviin minikoiriin, metelöivään esikoiseen ja lattialle putoavaan maitolasiin.


3. NiPa, MaPa, OPa ja mitä näitä nyt on. Vauvat tuntuvat olevan valtavan taitavia kakkaamaan kaikkialle muualle kuin vaippaan. Kakkaa saattaa löytyä niskasta (NiPa), mahasta (MaPa) ja meidän tapauksessa jopa olkapäästä (OPa)! Niin ja näitä eri kakan versioita seuraa tietenkin mieletön liotusoperaatio, koska maitokakka ei tahdo irrota vaatteista, ellei niitä nakkaa viipymättä pesukoneeseen - eikä välttämättä silloinkaan! Täysin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olen kerran jos toisenkin pessyt koneessa vain pari kakkaista lempparibodya siinä pelossa, ettei edes yön yli liottaminen ja sappisaippua pese kakkatahraa puhtaaksi.

4. No ne äitijutut (miehet silmät kiinni!) Onko sulla alkanut jo kuukautiset? Millaista kakkaa teillä tulee? (Huom! Pakko mainita, että tarkoitamme vauvoja!), Mikä ehkäisy teillä on käytössä? Miten olet palautunut synnytyksestä? Onko sinulla erkauma? Vauvan puklut, kakka-analyysit ja muut eritteet sopivat mainiosti jopa kahvipöytää - mikään ei ole liian pyhää äitipiireissä!

5. Siis hei, Gugguu, Blaa, Molo, POP.  Tämä ei ole koodikieltä, vaan puhumme nyt useimpien kotiäitien isommasta menoerästä, merkkivaatteista, jotka äiti-ihmiset suorastaan repivät oli aleaika tai ei toistensa käsistä, ja joista isit eivät sitten ymmärrä yhtikäs mitään! Voin sanoa rehellisesti olevani täysin noviisi, kun puhutaan lasten merkkivaatteista, mutta myönnettäköön, että olen pari kertaa maksanut 10€ posteineen käytetystä bodysta, "Koska se on Noshia", Isimiehen pyöritellessä silmiään selitykselleni.

6. Aika. Mitä tästä? No siis sitä, kun ei koskaan ole tarpeeksi! Perus, tulen puolen tunnin kuluttua saa aivan uudet mittasuhteet saapuessasi hikisenä, voipuneena ja väsyneenä paikalle puoli tuntia sovitusta ajasta MYÖHÄSSÄ - saat kertoa ajankäyttösi vähintään kahdella eikä sekään riitä pahimpina päivinä! Hyvästi blogi, yömyöhään jatkuvat mesekeskustelut ystävän kanssa ja se arvokas ja tärkeä parisuhdeaika. Vauva on tullut taloon!

8. Me=vauva. Meillä syödään jo kiinteitä. Meillä harjoitellaan ryömimistä! Me kasvetaan todella upeasti, painoa on jo yli 8 kiloa! Käsi ylös, jos tunnistat itsesi tästä - minä tunnistan!



9. Suu auki, täältä tulee hauki! Mikähän siinä on, kun vauvaa syöttäessä on aina pakko aukoa omaakin suutaan, kun sosetta täynnä oleva lusikka lähestyy vauvan kitusia? Onko tässä sama juttu, kun ripsariakaan ei voi laittaa pitämättä suuta kiinni? 

10.
Multitasking. Sitähän se äitiys on parhaimmillaan - tai pahimmillaan, saatte itse päättää kumpi. Saatan tehdä ruokaa vauvan karjuessa pää punaisena rintarepussa, samalla kirjoittaen toisella vapaalla kädelläni kauppalistaa ja komentaen A-murua siivoamaan lelunsa olohuoneen lattialta ennen päivällistä. Silloin kauppalistalle pääsee viikko-ostosten lisäksi Duploja ja leikki-ikäinen saa kerätä nakkipaketit ja banaanit olkkarin lattialta, minun laskiessa kymmeneen äänen painon muuttuessa uhkaavammaksi numero kymmentä lähestyessä, mutta ei, en siltikään vaihtaisi päivääkään pois! Se tunne, kun saan joka ilta nukahtaa kuunnellen L-murun tuhinaa ja oikaista A-murun myttyyn rutatun peiton on korvaamaton! Niin ja, ettei koko totuus vauvavuoden kiireistä ja ajan puutteesta unohtuisi voin kertoa, että tämä postaus on ollut luonnoksissa jo pitkään ja olen täydentänyt sitä pari lausetta kerrallaan L-murun välillä nukkuessa, vaunuja hyssyttäessä ja omaa pissaa pidättäen - multitasking, tätähän se juuri on!


 

♥: Selina

 

 

Millaisia unohdettuja totuuksia sinä kohtaat tai kohtasit vauva-arjessa?

9 kommenttia:

  1. Joo näin tää todellakin menee!

    Olisitko koskaan kuvitellut että sulle voidaan olla kateellisia KAKKASTA :D KYLLÄ todella näin on! Nimittäin meille NiPa, MaPa, OPa,,jne,, on täysin mystinen käsitys. Täälä kun taistellaan hampaat irvessä ummetusta vastaan. Jos tulisi edes kerran vaikkapa NiPa tuntuis lottovoitolta :D

    Meillä (mulla) tuo merkkivaate hössötys on täyttä vuoristorataa. Välillä saatan olla merkkien kannalla mutta toisena päivänä voin ostaa kirpparilta euron perus leggarit. Eihän tuo 10€ ole edes paljon käytetystä merkistä. Tuntuu että moni maksaa niistä miltei täyden hinnan ihan vaan kun sitä samaa kuosia ei enää myydä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurja, kun teillä teillä on ummetusta! Meillä oli esikoisella ummetusta myös ja se oli tosi ikävää!

      Ja kyllä, ennen ei olsi täälläkään tullut mieleenkään jutella kakasta kenenkään kanssa. :D Ei varsinkaan kahvipöydässä ;) Ja niin minäkin sanoin miehelleni, että joku saattaa maksaa täydenkin hinnan käytetystä :D

      Poista
  2. Ihana postaus! <3 Tsemppiä ja iloa niihin hetkiin kun tarvii lisää!<3

    VastaaPoista
  3. Kiva erilainen blogi! Ja aika tutulta kuulostaa :) ihan vaan ilman nipottamista ja pätemistä sattu silmään sitterissä ruokaileva vauva: taitaa olla tukehtumisriskin minimoimiseksi suositeltu, että vauva söisi tuettuna sylissä ja myöhemmin syöttötuolissa :) näin ainakin sormiruokailun abc sivuston turvallisuusohjeistuksen mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! :) Enpä ollut tuota ajatellutkaan! Vauvalla ei vielä ollut kuvan ottohetkellä istumislupaa, joten koin sitterin parhaaksi vaihtoehdoksi syöttämiseen. Nyt L istuu (luvan kanssa) syöttötuolissa ruokailun ajan. :)

      Poista
  4. Meillä tuli kerran LaPa! Eli lahjepaska :D sukkaan asti meni!
    Loistava tämä lista, varsinkin tuo nelonen, niin tuttua niin tuttua! "Moi mitä kuuluu, milloin sun vauva on kakannu viimeksi?" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LaPa joka eskaloitui SuPa:ksi.

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥